Eilen kipeänä saikulla oli huono päivä ja mietin asiaa, joka on kesällä pyörinyt mielessä: olen yksinäinen. Pienenä olin niin ujo, etten osannut muodostaa ystävyyssuhteita, ja yksin oleminen johti kiusaamiseen. Sain yläasteella pari hyvää ystävää, joiden avulla puhkesin kukkaan ja olen nykyään avoin, luotettava, usein aika puheliaskin tilannekomedianne.
Elämäntilanteeni muuttui kertarysäyksellä useampi vuosi sitten, kun tuli ero ja lapseni ovat vieläkin pieniä. Ystäväni eivät oikein osanneet olla tukena ja jäin kovin yksin tilanteessa. Ystävät ovat nyt naimisissa/parisuhteissa, pieniä lapsia tai ei, mutta en sinkkuäitinä oikein sovi heidän kuvioihinsa. Olen myös aina ystävystynyt sosiaalisten tyyppien kanssa, keillä on paljon hyviä ystäviä ja kalenteri täynnä. Kuitenkin puolet ajasta olen nyt yksin, ja olis tosi kiva saada uusia kavereita, joilla olisi aikaa edes joskus:)
Tykkään mm. puutarhatöistä, kännykkäpeleistä, tv-sarjoista, viime aikoina jumppaillut, pidän metsälenkeistä, hyvistä keskusteluista, ulkona syömisestä ja joskus olis kivaa päästä iltaa viettämään drinksujen ja tanssimisen parissa. Ja lautapelaamisen makuun ois kiva päästä pitkästä aikaa! Oon kiinnostunut mm. sijoittamisesta, politiikasta. Olen maalta kotoisin, korkeastikoulutettu, suvaitsevainen ja ihmisistä kiinnostunut tyyppi, jolla on matkan varrella kertynyt kolhuja ja ymmärrystä elämään.
Potetiaalisille ystäville mulla ei paljoa ole toivomuksia. Saa olla mielipiteitä, mutta en tykkää riidellä. Peruskohteliaisuus ja ystävällisyys toiveissa. Mun elämässä on jo tarpeeksi haastavia persoonia, joten sellaiset ehkä passaan;)