Viihdyn vähän tilanteesta riippuen sekä ihmisten keskellä että omissa oloissaan. Saatan innostua täysin spontaanista ideasta lähteä jonnekin, mutta toisaalta hyvä ilta voi tarkoittaa myös sitä, et istutaan jossain liian pitkään ja päädytään puhuu elämästä, ihmisistä ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Opiskelen tietojenkäsittelyä ja teen osa-aikatöitä, mutta en halua, että elämä pyörii pelkästään koulun tai työn ympärillä. Tällä hetkellä kiinnostaa ainakin Liiga, treenaaminen, teknologia, psykologia, hyrox. Lisäksi mulla on tapana kiinnostua vähän liian helposti uusista asioista, eli jos alat puhua jostain oudosta aiheesta, josta en tiedä mitään, saatan hyvinkin olla seuraavan tunnin aikana täysin mukana siinä keskustelussa.
Ihmisissä arvostan eniten sitä, että voi olla aidosti oma itsensä. Ei tarvii olla koko ajan hauska, sosiaalinen tai keksiä jotain tekemistä. Joskus parhaat keskustelut syntyy silloin, kun piti alun perin puhua ihan jostai muusta.
Oon myös sitä mieltä, että hyvä ystävyys tarvii vähän spontaaniutta. Voidaan lähteä kahville ja päätyä toiselle puolelle kaupunkia, alottaa “yks nopea peli” ja huomata kolme tuntia myöhemmin, ettei kukaan enää muista alkuperäst suunnitelmaa tai päättää hetken mielijohteesta kokeilla jotain, mitä kumpikaan ei ole ennen tehnyt.
En eti mahdollisimman montaa uutta tuttavuutta. Mieluummin muutaman ihmisen, joiden kanssa tulee sellainen “miten ihmeessä me tunnetaan vasta nyt?” ajatus.
Ja koska pelkkä “hei mitä kuuluu?” on ehkä maailman vaikein tapa aloittaa keskustelu, alotetaanko vaikka tästä:
Mikä on täysin turha asia, josta tiedät epäilyttävän paljon?
Mä vastaan omani, jos vastaat ensin. Ja se onkin jännittävä.