Tuntuuko sinustakin, että joskus on vähän yksinäistä?

Heippa, Aikuisena uusien ystävien löytäminen ei aina ole aivan suoraviivaista. Työ, perhe-elämä, harrastukset ja kaikenlaiset velvollisuudet täyttävät kalenterin helposti vuosiksi. Sitten saattaa yhtäkkiä huomata kaipaavansa ihmistä, jonka kanssa voisi jutella jotain ihan muuta, tehdä jotain arjesta poikkeavaa yhdessä ja jakaa tavallisia, pieniä ja suurempia elämän tapahtumia. Olen itse ollut jo pidempään melko kiireinen työn ja omien harrastusteni parissa. Viihdyn mainiosti omissa oloissani, ja ympärilläni on kyllä ihmisiä. Viime aikoina olen huomannut kaipaavani enemmän aitoa vuorovaikutusta: rentoja keskusteluja, yhteisiä kokemuksia ja sellaista mutkatonta ystävyyttä, jossa voi vaihtaa ajatuksia ilman turhaa suorittamista. Etsin ensisijaisesti naispuolista ystävää, mutta tämä ei ole missään tapauksessa vaatimus. Koen, että keskusteluyhteys vain syntyisi näin helpommin ja luontevammin. Minusta olisi kiinnostavampaa puhua siitä miltä tuntuu, kuin siitä, mitä kuuluu. Elämässäni on juuri senkaltaiselle ystävyydelle pieni tyhjä tila. Voisimme lähteä vaikka kahville, kävelylle, tapahtumaan tai kokeilla jotakin yhteistä harrastusta. Yhtä hyvin ystävyys voi alkaa viesteistä ja arkisesta ajatustenvaihdosta. Minulle tärkeintä ovat avoimuus, vähän pimeä huumorintaju, vastavuoroisuus ja se, että molemmat voivat olla omia itsejään. Sinun ei tarvitse olla erityisen ulospäinsuuntautunut tai elää täydellisen kiinnostavaa elämää. En aseta sinulle mitään vaatimuksia tai odota sinulta mahdottomia. Joskus jo se, että joku kysyy aidosti, miten päivä meni, tekee arjesta vähän vähemmän yksinäistä.