Harakat ovat lempilintujani. En osaa sanoa, johtuuko se niiden älykkyydestä, uteliaisuudesta vai siitä, että niillä vaikuttaa olevan taipumus kerätä kaikkea kiiltävää. Tunnistan asioiden keräilyssä kuitenkin jotain samaa, kuin omassa tavassani kiinnostua asioista.
Vapaa-ajalla saatan kirjoittaa runon, opetella jotain uutta käsillä tekemistä tai uppoutua kirjaan. Toisaalta toisena päivänä saatan olla telttailemassa, sienessä tai erämaassa valmistamassa pizzaa tunturissa. Metsissä samoilu, yöuinnit ja luonnon ilmiöiden ihmettely ovat erityisen hyviä tapoja käyttää aikaa, jota ei tarvitse käyttää tehokkaasti. Kaksi koiraani ovat hyviä muistuttamaan siitä, että suunnitelmat voivat joskus olla lähinnä ehdotuksia, eikä haaveiden tarvitse olla puhtaita sukkia suurempia.
Pidän myös asioista, joissa saa vähän ajatella: strategialautapeleistä, ristikoista, elektroniikan opinnoista ja oudoista faktoista, joita ei varsinaisesti tarvitse tietää mutta jotka on silti ehdottomasti saatava tietää. Vastapainoksi viihdyn museoissa ja gallerioissa, kokeilen uusia reseptejä ja innostun helposti uusista harrastuksista. Olen Tampereelta Helsinkiin päätynyt ambivertti, joka pitää sekä hyvistä keskusteluista että siitä, ettei aina tarvitse puhua mitään.
Jos sinusta tuntuu, että hyvä ystävyys voisi alkaa vaikka lautapelistä, metsäpolusta tai keskustelusta siitä, miksi jokin täysin arkinen asia on oikeastaan aika ihmeellinen, saatamme tulla hyvin toimeen.
Kaikki parhaat asiat eivät ehkä tarvitse tarkoitusta vaan riittää, että ne herättävät uteliaisuuden.