Ystävää

Hei, Etsin ystävää. Kavereita minulla jo on, mutta sellainen samanhenkinen ystävä puuttuu. Minulla on 2-vuotias lapsi, ja helpoimmalta tuntuu jos myös sinulla olisi suunnilleen samaa ikää oleva lapsi. Tämä ei kuitenkaan välttämätöntä, kunhan pidät lapsista ja sinua ei haittaa tapaaminen lapsen kanssa. Käyn kerran-pari viikossa omissa harrastuksissa (koiran kanssa harrastaminen + säkkinyrkkeily), ja näiden lisäksi en mielelläni ole kovin paljoa ilman lasta kun hän on jo päiväkodissa. Haluaisin ystävän, joka pitää peleistä, karaokesta (en siis karaokea mitenkään "harrasta", mutta joskus olisi kiva käydä vaikka päiväkaraokessa. Tai laulaa kotona. Pidän jollain tasoa esiintymisestä ja olen nuorempana ollut myös teatterissa mukana, mutta koskaan ei ole ollut ystävää, joka jakaisi tämän piirteen), ulkona olemisesta. Asioiden kokeilusta. Ystävä, joka ei kurtista kulmiaan jos leikkipuistossa keinun itsekin, vaan kokee ehkä itsekin sellaista tiettyä lapsenomaisuutta. Toimin asiantuntijaroolissa työelämässä eli kykenen periaatteessa normaaliin kanssakäymiseen, mutta toivon ymmärrystä siihen että minulla on tietynlaista poikkeavuutta sosiaalisessa kanssakäymisessä. En esimerkiksi osaa small talkia, enkä ymmärrä jotain sellaisia sosiaalisia sanomattomia sääntöjä. En pidä ryhmätilanteista, koska en ymmärrä keskustelun rytmiä ja päädyn yleensä olemaan hiljaa. Siksi en mielelläni vapaa-ajalla näe porukassa. Sinulla ei tarvitse olla vastaavia ongelmia, mutta en halua myöskään kuulla taivastelua siitä että miten muka voi olla vaikeaa. Toivoisin eniten sellaista arkista näkemistä: tehdään yhdessä ruokaa ja syödään tai leivotaan leivät kummankin pakkaseen. Pakataan eväät reppuun ja mennään metsään. Ja niin edelleen. Kesällä (tai on nyt vuodenajallisesti vieläkin kesä mutta sää näyttää jo muuta) toivoin myös kovasti yhtä sellaista kepeää iltaa, että olisi pullo viiniä, ystävä ja sellainen kepeä mieli ja vähän maailmanparannusta. Mutta jos ensi kesänä? Minusta muuten: minulla on kaksi koiraa. Jos minulla olisi enemmän aikaa, kävisin myös ratsastamassa. Pidän kovasti ruoanlaitosta ja kokeilen paljon erilaisia reseptejä. Luen jonkin verran, pääasiassa fiktiivisiä romaaneja. En pidä kauhusta, näen painajaisia, ja toisaalta koen että uutisissa on kauhua ihan tarpeeksi. Haluan kasvattaa lapseni sukupuolineutraalisti. Pyrin irti turhasta puhelimen käytöstä mutta silti selaan liikaa keskusteluja jotka raivostuttavat minua. Olen joskus huono vastaamaan viesteihin jotka ovat kiireettömiä, mutta jos kysyt minulta että "nähdäänkö huomenna", pyrin antamaan vastauksen niin nopeasti kuin pystyn. Vältän kuitenkin turhaa puhelimen käyttöä lapseni seurassa. Innostun joistain asioista hetkeksi valtavasti ja sitten kiinnostukseni valahtaa. Koen olevani vähän pakana, ja pidän ajatuksesta että metsässä elää keijukaisia. Poden jonkin verran maailmantuskaa. Kirjoittele jos tämä teksti sinua yhtään kirjoittamaan kutsuu!