Pimeydestä kukkuu

Mitähän tähän laittaisi... Maailmanmenoon melko kyllästynyt ihminen etsii kaltaisiaan turhantoimittajia ja väliinputoajia. Ihmisiä, joita on potkittu päähän mutta asenne elämään on silti myönteinen. Pitkään työelämästä poissaolleena mutta nyttemmin oravanpyörään palanneena olen joutunut havahtumaan, että ulkopuoliseksi olen aina itseni tuntenut mitä tulee odotuksiin keskivertoihmisenä oloon ja vaikuttaa siltä, että sellaisena myös pysyn. Ura ja omaisuuden kerryttäminen ei ole minua varten, kaikki on näennäistä. Kolmio ei millään mene ympyrän muotoisesta reiästä läpi. Eipä tälle muuta voi kuin levitellä käsiä ja nauraa kiusallisesti, pyyhkiä kyynel silmäkulmasta ja jatkaa eteenpäin jonnekin, minne lie. Elämä kantaa, sanotaan. Miksi Kaverihaku? Viihdyn yksin, mutta olen huomannut tuntevani oloni ajoittain yksinäiseksi. Arkielämässä lähestyn varsin helposti ihmisiä, mutta todellisen yhteyden saaminen, ns. samalla aallonpituudella oleminen on hankalaa. Siksipä mietin, josko tätä kautta voisi löytyä pienellä kynnyksellä järkevää jutteluseuraa, ellei peräti ihan ystäviä, joilla samankaltaisia tuntemuksia ja kokemuksia ulkopuolisuudesta, ahdistuksesta tms. eli valmiiksi jotain yhteistä. Sijainnilla ei merkitystä, joskin silloin tällöin voisi tavatakin ihan kasvotusten. Olen avoin melkein mille tahansa ajanvietolle, mutta ex tempore alle parin tunnin varoitusajalla ei onnistu tämänhetkisessä elämäntilanteessani. Lähden mielelläni kulttuuririentoihin, kokeilemaan uutta urheilulajia tai vaikka ihan vain samoilemaan luonnonhelmaan tai kaupungille bongailemaan hienoja ikkunanpuitteita ja muita ihmeellisyyksiä. :P Vapaa-aika kuluu kirjoitellen, kirjoja lukien, joskus dokkareita katsellen. Elokuvia (synkkiä, tiätysti) haluaisin katsoa, mutta lista on pitkä enkä saa aikaiseksi lyhentää sitä. Kirpputoreilla tykkään etsiä varsinkin mielenkiintoisia kirjoja ja koruja. En ole some-ihmisiä an sich, erilaisten nettipalstojen parissa vietän joskus liikaakin aikaa sen sijaan, että vaikkapa preppaisin saksaa tai muuta kieltä. Luen pääasiassa tietokirjallisuutta (esim. sosiologia, elintarviketeollisuus, uskontotieteet, vastakulttuurit), näennäistieteitä (rajatieto) viihdykkeeksi, mutta romaanejakin löytyy kirjahyllystä. Mangasta pidän, mutta en ole vuosiin lukenut. Videopelit (eritoten survival horror, rpg) ovat lähellä sydäntä, mutta energiaa ja aikaa niille ei ole pitkään aikaan löytynyt. TL;DR Etsin siis eritoten yksinäisiä mutta elämänmyönteisiä ihmisiä, joiden kanssa etsiä merkityksiä elämään ja tukea toinen toisiamme. Elämä on lyhyt ja ainutkertaista. Alkuun viestittelyä täällä ja ehkä sähköpostittelua, koska olen kalkkis, sitten Whatsapp/Signal ja/tai Discord mikäli jaksan opetella sen käytön.