En etsi seurustelusuhdetta vaan kavereita.

Onko maailmassa enää empatiaa? Osaatko kysyä kaverilta mitä kuuluu? Pitääkö olla kokoajan äänessä että pääset maailman kartalle? Osaatko kuunnella mitä maailmalla on sinulle sanottavaa? Mitä jos et ole mallin näköinen? Mitä jos et halua mennä muiden mukana vaan kulkea omaa tietä? Ahdistaako sinua maailman suunta? Kaikkia noita tulee mietittyä päivittäin. Mitä sinä mietit? Olen pohdiskeleva, kiltti, rento, luotettava ambivertti joka kaipailee elämäänsä kavereita joittenka kans voisi tehdä spontaanisti jotain tai pitkään yhteisesti harkittuun menoon lähtemistä tai vaan tekstailla kuulumisia/tekemisiä. Tykkään samoilla metsissä, kuunnella veden kuohuntaa ja solinaa rannoilla, istua kahvilassa tai käydä kiertelemässä kauppoja/kirppiksiä. Ambiverttiys näkyy minussa niin että en tykkää olla isoissa porukoissa. Aluksi olen myös hiljaisempi joka myöhemmin kyllä muuttuu kun pääsee tuntemaan :) Olisi mukava tutustua uusiin tyyppeihin läheltä ja kauempaakin kun on tää some keksitty ni yhteydenpitokin on helpompaa. Oisko maailmassa joku joka ei ihan kuulu "kauniisiin ja rohkeisiin" kanssani?