Pitkäaikaista ystävää vailla

Hei! Olen korkeakouluopiskelija, yksi niitä ikuisia opiskelijoita, joskin viime vuosina opinnot ovat lähteneet tasaisesti sujumaan ja sain jopa kandin paperit ulos viime vuonna. Olen erittäin luova ihminen, harrastankin kirjoittamista, piirtämistä, maalaamista ja keramiikkaa. Haluaisin olla sellainen renessanssi-ihminen, joka osaa vähän kaikkea. Luen paljon. Kirjoittaminen on tärkein harrastukseni ja intohimoni ja siitä voin kertoa enemmän yksityisesti. Lähtisin mielelläni museoon tai galleriaan, vaikka mitään suurta taidehistorian tuntemusta minulla ei olekaan. Olen aika hiljainen ja varautunut aluksi (livenä), mutta jos kestät nahkean alun, niin huomaat, että olen oikeasti kova puhumaan ja minulla on ajatuksia kaikesta mahdollista. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni on rajoittanut elämääni, mutta olen siitä hyvää vauhtia toipumassa ja täältä ihmisten etsiminen on yksi iskuni sitä kohtaan, kun pakotan itseni tekemään jotain, joka aiheuttaa paljon ahdistusta. Voisin hyvin lähteä myös vain kävelylle ulos. Ei minun kanssani ole pakko kulttuuria harrastaa, mutta toki etsin samankaltaista ihmistä, joka olisi lukemisesta ja taiteesta kiinnostunut. Olen hieman sosiaalisesti epäkonventionaalinen. En pidä small talkista, haluan syvempää keskustelua ja yhteyttä. En kuitenkaan vaadi, että toisen pitäisi näin tehdä, mutta toivottavasti sinua ei haittaa, että minä saatan sosiaaliset normit rikkoa. Tiedän kyllä, mitkä kyseiset normit ovat, mutta en aina jaksa välittää niistä. Olen hyvin empaattinen ja eläinrakas ihminen ja minulla on kissa kotona. Jos sinun elämässäsi on ollut vastoinkäymisiä, pystyn samaistumaan niihin, sillä en itsekään tule helpoimmista lähtökohdista. Kaipaisin erityisesti henkilöä, jonka voisin tavata kasvotusten. Nettikavereita minulla piisaa, en niitä ensisijaisesti kaipaa lisää. Mutta jos joku henkilö on täysin sieluntoveri, niin siinä tapauksessa voidaan jutella etäisyyksistä huolimatta. Minulla on vaikeuksia vastata viesteihin säännöllisesti. Toivottavasti et siis pahastu, jos hiljenen välillä. Perääni voi aina kysellä, siten yleensä havahdun. Olen introvertti eli tämä osittain selittää taipumustani vetäytyä omiin oloihini. Olen nainen, mutta en halua, että minua ajatellaan sukupuolena. Koen sen taakkana, koska naiset nähdään useasti miehiä vähempiarvoisina ja joudun aina todistamaan itseni (älykkyyteni, taitoni yms.) tullakseni miesten vertaiseksi ikään kuin se olisi korkein mittapuu (opiskelen miesvaltaista alaa, mikä vaikuttaa näkemykseeni). Ihannemaailmassani ei olisi sukupuolia lainkaan, pelkästään ihmisiä.