Kuvaus
Olen 40-vuotias stadilainen kirjastoalan ammattilainen, jonka pitkäaikainen ihmissuhde (10+ v) päättyi juuri. Älysin ettei minulla ole duunin ulkopuolella mitään tukiverkkoa, ei ystäviä, ei ketään juttuseuraa. Miten ihmeessä työssäkäyvä jotenkin perus-ok ihminen onnistuu näin syrjäytymään? Yksinäisyys alkoi ahdistamaan ja päädyin tänne. En etsi romanssia - paras ystävä & rakas kuulostaa hyvältä ajatukselta kunnes älyät että menetät molemmat kun menetät toisen. Haluaisin löytää ihmisen jolle voi puhua, ystävän jonka kanssa voi nauraa ja ehkä hädässä halatakin. Olen vähän herkkä ja ujo, arvoiltani aika perhanan vasemmistolainen, ja sitä toivoisin toki myös sinulta. Rehellinen kuvaus olisi varmaan 'jonkin sortin vassarinörtti'. En juo tai polta, mutta en nyt välttämättä niitä tuomitse. Etsin ehkä enemmän naispuolista kamua? Olen aina tullut paremmin toimeen naisten kanssa. Tiedä sitten mistä syystä. Uskallan jotenkin puhua paljon rehellisemmin. Kundien kesken tuppaa olemaan äijittelyä ja se on aika vastenmielistä. Käydään kävelyillä, museoissa, teattereissa, leffoissa, keikoilla? Lautapelejä tms. Mä oon aika avoin kaikkeen, mutta lähinnä lähikontaktit olisi haussa.