Moi!

Täällä kirjoittelee 32-vuotias Helsingissä asuva mies. Kavereita ei montaa ole ja elämä on yksinäistä, joten olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin. Millaisiin? Sukupuolella ei ole väliä, ikä nyt saisi olla öbaut samaa suuruusluokkaa. Olisi tietysti kiva, jos olisi jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Itse tykkään käydä paljon elokuvissa, mutta lähes aina menen yksin, joten siinä nyt olisi ainakin yksi asia johon olisi kiva saada kaveri. Tykkään myös urheilla ja ulkoilla ja olen miettinyt jonkin uuden harrastuksen aloittamista, joten alkeistasoisen pelikaverin löytäminen vaikkapa squashiin, sulkapalloon tai tennikseen olisi kivaa. Tai yhtä hyvin olisi kivaa tehdä jonkun kanssa pienimuotoisia (luonto)retkiä. Tai jos tykkäät pelata shakkia, osaat ihan vähän mutta et liikaa, niin sitten voitaisiin olla siinä öbaut samalla tasolla :D Mutta tekemistä tärkeämpää on että on hauskaa yhdessä, pelkkä jutteleminen riittää aivan hyvin jos vain yhteinen aaltopituus löytyy. Olen uusien ihmisten kanssa helposti aika varautunut ja ujo, yleensä pystyn rentoutumaan ja puhumaan vapautuneemmin vasta ajan kanssa. Hieman ekstrovertimpien tyyppien kanssa mulla voikin olla varsinkin aluksi helpompaa, minustakin tulee silloin herkemmin esiin ekstrovertimpi puoleni (sellainenkin on olemassa). Luonteeltani olen kiltti ja herkkä, sanoisinko "pehmeä". Oon utelias tietämään lisää kaikenlaisista asioista, tykkään esim. kuunnella erilaisia podcasteja ja lukea lehtiä. Ainakin omasta mielestäni olen positiivinen ja haluan kokeilla uusia juttuja, vaikka olenkin arka ja pelkään monia sosiaalisia tilanteita sen verran paljon, että uusiin juttuihin lähteminen vaatii aina valtavasti rohkeuden keräämistä. Kannatan pehmeitä arvoja ja olen poliittisesti vasemmalle kallellaan. Olen opiskellut tutkinnon yliopistossa ja huomannut, että hyvin usein ihmiset joiden kanssa tulen hyvin toimeen ovat myös akateemisia. Viihdyn yleensä hyväntuulisten, ystävällisten ja positiivisten ihmisten kanssa. En tarkoita tällä että pitäisi nauraa koko ajan tai olla Marco Bjurström; tarkoitan että kyynisyys, ilkeys ja empatian puute ovat ihmisissä minulle luotaantyöntäviä piirteitä. En etsi kirjekavereita, vaan haluaisin löytää pk-seudulla asuvia ihmisiä, joiden kanssa voisi tavata ihan elävänä. Ehkä voisi siis vaihtaa viestin tai pari ja tavata, jos siltä tuntuu. Laitahan viestiä, jos löysit tästä viestistä edes vähän jotain kiinnostusta herättävää! :) Minusta kaveri- tai muissakaan ihmissuhteissa ei tarvitse olla samanlaisia - jotain yhteistä on toki hyvä olla, mutta tärkeintä on kuitenkin se mystinen "synkkaaminen" ja kiinnostus toiseen ihmiseen. Juttua syntyy kyllä aiheesta kuin aiheesta, jos yhteinen aaltopituus löytyy ja molempia kiinnostaa se, mitä toinen sanoo. Voi olla kiehtovaakin tutustua ihmiseen, joka on ihan toisenlainen kuin mitä itse on.