Hiljainen ja karvainen!

En ole hiljainen (ellei lueta ulkopuolella olemisen tunnetta joukossa), sillä keskustelu onnistuu melkein aiheesta kuin aiheesta (maailma on täynnä mielenkiintosia asioita), mutta mieluiten kuuntelen ja omasta mielestä olen myös ns. läsnä = kiinnostunut toisesta ihmisestä. Karvainenkaan en ole, jos vertailukohtana on gorilla. Otsikko löytyi Elina Karjalaisen hurmaavasta kirjasta "Perhe on paras". Elämä ilman huumoria ja ironiaa olisi todella ankeaa, samoin juuttuminen arjen toistuviin rutiineihin "paremman puutteessa", tai uskallus panna itsensä likoon etsittäessä jotain "parempaa". Elämä, ihmettely, mietiskely ja kyseenalaistaminen ns. boksin ulkopuolelta on avartavaa, haastavaa ja mielenkiintoista.... vaatii uskallusta ja näkemystä??? Massan ja "yleisen mielipiteen" mukana kulkeminen on yksilön arvon ja elämän hukkaamista. Ettei sitten lähdön hetkellä tulisi kaduttua tekemättömiä. Historia, bibliofiili, kulttuuri, ajassa pysyminen, vanhat tavarat, nikkarointi, perinnetalo ja sen korjaaminen, tee Itse jutut.... elämä on vielä(kin) täynnä kiinnostavia asioita. Huumoria (brittiläistä ja ehdottomasti myös mustaa huumoria), ironiaa ........ Löytyykö samoista asioista kiinnostuneita luotettavia ja kärsivällisiä ystäviä??? Ja kommunikointi onnistuu?