Turha edes yrittää

Masennusta, ahdistusta, yksinäisyyttä. Ystäviä ei yli kahdeksaan vuoteen, ei koskaan parisuhdetta. Koskaan en ole sellaista tosiystävyyttä kokenut. Kaverihaun kautta muutaman lupaavan ihmisen olen löytänyt, mutta moni on muhun kyllästynyt ajan kanssa. Elämässä ei ole muita ihmisiä kuin vanhemmat, työ"kaverit", asiakkaat, muutama nettituttu joiden kanssa kirjoittelen ja muutama sukulainen joita näen pari kertaa vuodessa. Toki kaupan kassaa, naapureita ym. tervehdin, ja sekin jo piristää päivää. Aina yksin ja yksinäinen. Useimmat vapaapäivät kuluu niin, että ajattelen, muistaakohan kukaan olemassa oloani tai välittääkö olemassa olostani. Ihmiset ei pidä minusta, vaikeasti masentunutta, muutenkin hieman vaikean luonteen omaavaa ihmistä ei jakseta katsella tai kuunnella kovin pitkään. Omasta mielestäni olen kuitenkin kohtuu hyvä ihminen, kaipa masennus ja ahdistus on vaan tarttuvaa, ja siksi ihmiset katoaa ympäriltäni. Uudet tuttavat katoavat viimeistään parissa kuukaudessa - siinä se lyhykäisyydessään. Ota yhteyttä jos olet samanlaisessa tilanteessa kuin minä tai muuten kiinnostuit (=mahdotonta). Suoraan sanottuna en tiedä minkälaista seuraa täältä haen, haenko kirjoittelukaveria, ystävää, vai jopa parisuhdetta, joka ei ole tämän sivun tarkoituskaan. Jos otat yhteyttä, niin nopeastihan se selviää, kohtaako kemiat ollenkaan. Olen anonyymi ainakin alkuunsa, viestittely sähköpostin tai Kikin välityksellä.