Introvertti tässä hei!

Olen 21-vuotias erittäin epäsosiaalinen ihminen. Omistan erikoisen autistisen persoonan höystettynä hieman adhd:lla ja kylkiäisenä Jumala päätti antaa monia täysin turhia pelkoja kuten sosiaalisen kanssa käymisen pelon, järjettömän kuoleman sekä elämän pelon, masennuksen, ahdistushäiriön sekä muutamia muita positiivisia asioita. Mietin aina kuinka perseestä elämä voi omalta kantiltaan olla koska en ole kiinnostunut kahviloista, shoppailusta tai salilla käymisestä vaan taiteesta, syvällisistä keskusteluista, seadoggoista (mikä on oikeastaan tosi söpö sana) sekä monista muista asioista mitkä luultavasti ehdin unohtaa muutaman kokeilu kerran jälkeen. Ja perseestä on myös se että olen työtön joten suurimmaksi osaksi istun kotona miettien olenko olemassa ja toivoen että pääsisin joskus pakoon tätä kaikkea melua. Tykkään kyllä myöskin eläimistä ja niistä on aina mukava puhua. Mutta nyt luettuasi loppuun mietit varmaan kuinka pessimistinen ihminen voikaan olla mutta oikeasti olen aika hyvän tuulinen ja ehkä myös hauska. Pelaan konsolia ja tietokonetta sen minkä kerkiän ja discordikaan ei mikään ihmeellinen paikka ole.