Oltaisiinko toistemme ajatuskatalyyttejä?

Joku on sanonut, että ihmisaivot ovat pohjimmiltaan syy-seuraussuhteiden tunnistamiseen viritetty biologinen kone. Sihti, joka muodostaa kaaoksesta järjestystä. Ehkä siksi ihminen näkee syitä siellä, missä niitä ei ole ja toisaalla oikoo monimutkaiset vyyhdit totuutta yksinkertaisempaan muottiin. Ihminen samaan aikaan sekä on että ei ole parhaimmillaan monimutkaisuudessa. Usein ihminen kuin ihminen antaa itsestään paljon koherentimman ulkokuvan kuin mitä sisäinen maailma antaisi syytä. Toisaalta taas joskus monimutkaisen ulkokuoren alta paljastuu huomattavasti yksinkertaisempi todellisuus. Ymmärtänet tämän miten halunnet. Täällä kirjoittaa myös yksi sellainen tyyppi, joka on ristiriitoja täynnä, eli siis vain tavallinen ihminen lopulta. Pidän maailman tarkastelemisesta ja loogis-analyyttinen puoleni on lähes patologinen. Samaan aikaan nautin hetkestä ja siihen heittäytymisestä; syksyn väriloistosta ja talviöiden kuulaudesta. Olen vahva, mutta myös liian herkkä. Olen fiksu, mutta kuitenkin aina välillä helvetin tyhmä. Huomaavainen, mutta kuitenkin välillä täysi tollo. Altruistinen, mutta kuitenkin joskus itsekeskeinen. Joskus väläyksittäin mielenkiintoinen, mutta pohjimmiltani lähes kuolettavan tylsä. Traditiot ja tabut ovat mielestäni se luonnoton metallikehikko, johon intohimo menee kuolemaan -- seikka, jota minusta ei välttämättä enemmän tuntematta päältä huomaisi; pohjimmiltani olen kuin esitäytetty veroilmoitus, jonka joku sytyttää palamaan. Systeemin uskollinen osa, joka turhaan kuvittelee olevansa vapaa ajattelemaan. Se mitä yritän olla, on kuitenkin omalla tavallani aina päivä päivältä enemmän ihminen. Tässä onnistumisen arvioinnin jätän pääasiassa oman tietoisuuteni ulkopuolisille. Uskon viime kädessä stoalaiseen onnellisuuteen ja teennäisyyden uhallakin julistan olevani elämään tyytyväinen. Nuorempana en ollut onnellinen, sillä empaattisena ihmisenä maailma tuntui väärältä: miksi niin moni kaunis asia on lopulta pian tuhkaa? Nykyään kuitenkin olen ymmärtänyt sen loputtoman paradoksin, että onnellisuus on sitä, että muistaa koko elonkirjon olevan katoavaa ja kuihtuvaa. Hetki on kaunis nimenomaan siksi, koska se on pian jo ohi. Uskon, että nimenomaan hetkien rajallisuus antaa niille merkityksen. Elämän suola ja kirous on se, että jokaisen ihmisolennon merkityksen kaipuu on aina elämän kestävä prosessi. Oman polkuni tärkeä piste oli se, jossa ymmärsin olevani vapaa antamaan asioille sen merkityksen, jonka niille haluan antaa. Vaikka kaunis hetki onkin pian ohi, ei ajan temporaalinen tyrannia estä antamasta sille merkitystä. Entä sitten, jos universumin kohtalo on lämpökuolema; olemme silti vapaat rakentamaan henkilökohtaiset toteemimme ja antamaan niille subjektiivisen merkityksen. Tietyssä elämänvaiheessa huomaa sen, että elää omassa kuplassaan. Oma vakiintunut sosiaalinen sfäärinsä muotoutuu ikään kuin vankilaksi, jossa uudet katalyytit puuttuvat. Uudet asiat ja ajatukset ovat aina olleet se suola, jolla elämän leipäni maustan. Siksi vaihtaisin mielelläni ajatuksia jonkun kanssa. Asustelen Helsingissä ja ikää minulla on tasan 30v. Etsin mielelläni sellaista olentoa, joka haluaisi kanssani sähköposteja vaihtaa. En etsi erityisesti liveystävää, mutta en myöskään pahastu jos ajatustenvaihtomme vie meidät myöhemmin jonnekin kahville tai lenkille. En myöskään vastusta sitä, että ajatustenvaihtomme jää pelkkiin sähköposteihin ja pysymme toisillemme etäystävinä. En aseta sinulle mitään erityisiä kriteerejä. Ensisijainen toiveeni on, että tämä ilmoitus ylitti henkilökohtaisen kynnyksesi ottaa yhteyttä ja haluat jatkaa siitä, mihin tämä ilmoitus jää. Iältäsi voit olla mitä tahansa 18 ja 39 ikävuoden välillä. Itseäni kiinnostaa elämä kaikkine fraktaaleineen, vaikka osa niistä onkin rujompia kuin toiset. Tähän kohtaan kai kuuluisi kirjoittaa, että vastaan kaikille. Silloin kuitenkin valehtelisin. Pyrin vastaamaan vähintään kiitokseksi siitä, että vaivaudut minulle kirjoittamaan, mutta myönnän jo etukäteen, että olen pohjimmiltani vain ihminen ja heikkoudessani valitettavan lajityypillinen. Toivon, että annat anteeksi jos en vastaa sinulle. Vastaustasi odottaessa.