Siviilejä ystäviä.

Etsin seuralaista. Hyvä ystävä tai kumppani, mitä ikinä se tarkkoittaakin. (Siis esim kaverikin sopii.) Ensin tässä sanon: Vaatisin ihmisiä jotka osaa olla siviilejä keskusteluissa. Olen Oulussa 22, kohta 23, mies. Piirteitä mistä en itse välitä, mutta kirjaan ne tähän jostain syystä kumminkin: (Hetero, neitsyt, ja seurustelematon.) Pidän itse outona parittelu tai "dogmaattista yhteiskuntaa" ja olen kiinnostunut hiljaisesta totuudesta enempi. Olen tällä hetkellä aika matalan kynnyksen mies, siis miten itse elän elämääni, kai?. Minkä kokisin hyvänä asiana. Varsinkin uhoamis kulttuurissa. Ja kai tässä pitäisi sanoissa olla tarkka kun monesti ilmaisen itseäni abstraktisti. Mutta esim dogmaattista uhoamista: "Missä jollain on syytä todistaa keskustelussa jotain vähän liikaa." Varmaan kiva olisi löytää tyttöystävä tai nainen. "Ajattelisin sen olevan kivempaa." Mutta intellektuaalinen seura tai tyyppi joka ei uhoa tai on valmis kävelemään hieman matkaa vastaan tai on vieraan varainen käy. En ole ennen ollut kovin monissa syvissä ystävyys suhteissa tai juurikaan 0 enempää naisten kanssa minkään muotoisissa suhteissa. En tiiä onko ollut tosin mahdollisuuksia juurikaan kun ei ole niin paljon missään "paikoissa" ja seurustellu. Kommuunismi tai oleminen yhdessä kai toimii nykypäivänä jollain mystisellä tavalla? Kiinnostuksia olisi juuri rakentaa jotain sosiaalista tässä tai yrittää. Eipä sillä ole niin väliä mikä kiinostuksen aihe, kun noita on aika monia. Tässä jotain: Tietokoneet, kirjallisuus, anime, pelit, roolipeli, kai jotain/asiat ulkona. Huumori on ehkä tarinnalista tai vapaata. En tiedä onko itellä mitään "linnaa" tässä. Henkinen kiinostus on. En tykkää "mainstream" uskonnosta. Enemmän sellaisesta oikeasta, no itsensä kehittävästä henkisyydestä. Vasta tuli vastaan hinduismi/krishna ja se on ollut mielenkiintoista ihan viisauden ja omien uskomusten (uskomus: eli luontaisen järjen tai mihin uskoo eikä sano: "uskovansa". Enemmän prosessi tai seikkailu.) takia. Samaa voisi sanoa jos katsoo ihan tietynlaista kristillisyyttä. Tykkään siis höpöttää niinkuin näkee ja asiat ei ole todellakaan kovin yksiselitteisiä, tai ovat jos jaksaa selittää. Onneksi viisaus ei vaadi pitkää tekstiä monesti. Lisään tähän uskomukseen siis, että en sanoisi olevan juuri minkään "jäsen" tai harjoittavan mitään. Miksi kirjoitin omasta mielestä "pitkän" tekstin, on se että on vain enempi kontekstia. Ei sen takia että vaatisin juuri muuta, kuin Siviilisyyttä keskutelussa.