Miehistä vertaistukea elämän myllerryksessä
- Sukupuoli ja ikä
- Mies, 52 v
- Sijainti
- Helsinki, Uusimaa
- Aktiivisuus
- Aktiivinen tänään
Esittely
Morjens miehet! Nyt olisi tällä herkällä miehellä tarve toisen miehen olkapäälle. Elämä on vetänyt aika lailla polvilleen. Eikä kyse ole vain viime aikojen vastoinkäymisistä. Rahahuolet ja jatkuva kamppailu toimeentulosta ovat kulkeneet mukanani lähes koko elämäni. Olen myös pitkään yrittänyt ansaita hyväksyntää ja osoittaa omaa arvoani olemalla kiltti, tunnollinen ja aina valmis joustamaan. Olen asettanut muiden tarpeet ja hyvinvoinnin omieni edelle niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin. Olen ollut se, joka venyy viimeiseen asti, tekee kaiken niin kuin odotetaan ja unohtaa samalla itsensä. Kiltteyttäni ja joustavuuttani on myös käytetty hyväksi. Nyt kysyn itseltäni, missä vaiheessa kadotin omat tarpeeni ja sen, kuka minä oikeasti olen? Menetin isäni ollessani 8-vuotias ja esikoiseni kohtukuoleman myötä vuonna 2016. Nyt avioero on vireillä, talous on romahtanut ja ulosotto uhkaa. Syksyllä alkanut franchising-yrittäjyys päättyi jo parin kuukauden jälkeen. En ehtinyt ansaita euroakaan, mutta mukaan jäi lisää taloudellisia menetyksiä ja maksettavaa. Kaiken keskellä suurimpia huoliani ovat oma poikani, arjen jakautuminen hänen kanssaan avioeron myötä sekä suuri epävarmuus tulevaisuudesta ja taloudesta. Olen myös hukassa työelämän suunnan suhteen. Yrittäjyys kiinnostaa edelleen, erityisesti miesten hyvinvoinnin parissa tehtävä työ. Kaipaan vapautta, riippumattomuutta ja mahdollisuutta tehdä työtä omien arvojeni mukaan. Haluaisin myös löytää yhteistyötä muiden hyvinvointialan toimijoiden kanssa, ettei kaikkea tarvitsisi rakentaa ja tehdä yksin. Tässä on kuitenkin oma ristiriitani: olen luonteeltani introvertti, aina ollut oman tien kulkija ja viihtynyt paremmin itsenäisessä työssä kuin ryhmissä. Yhteistyö veisi minut siis vahvasti epämukavuusalueelleni. Ehkä juuri siinä olisi myös kasvun paikka? Vieraan leivissä työskentely tuntuu silti vaikealta vaihtoehdolta. Mutta olenko sittenkään yrittäjätyyppiä? Ja miten ihmeessä rakentaa mitään omaa, kun ulosotto kolkuttelee ovella? Olen elämässäni ollut paljon se, joka kuuntelee, auttaa ja kannattelee muita. Nyt huomaan olevani itse tilanteessa, jossa kaipaisin jonkun kannattelevan hetken minua. Olen herkkä mies, ja herkkyys on osa minua. En halua enää rakentaa elämääni sen varaan, mitä muut minulta odottavat tai millainen minun pitäisi olla. Nyt yritän löytää sen aidon itseni kaiken koetun, opittujen roolien ja vuosien selviytymisen alta. Kuka minä oikeastaan olen, ja millaista elämää haluan elää? En kaipaa sääliä enkä valmiita ratkaisuja. Kaipaan aitoa kohtaamista, kuuntelevaa korvaa ja mielelläni myös kokemuksia miehiltä, jotka ovat joskus olleet vastaavassa elämän myllerryksessä ja löytäneet siitä tien eteenpäin. Uskalsin kirjoittaa tämän, koska uskon, että on miehiä, jotka ymmärtävät, ettei vahvuus tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi selvitä yksin. Jos joku tunnistaa tästä jotain omaa ja haluaisi vaihtaa ajatuksia kanssani,, laita rohkeasti viestiä. Miehuutta on myös rohkeus näyttää haavoittuvuutensa ja myöntää tarvitsevansa toista miestä rinnalleen ❤️