Sade on luultavasti vihkivettä, siksi sitä vältellään.

Nyky-yhteiskunta on paradoksi, jos sitä kliseetä haastaa ja selittää perusteellisesti sen antavan (valtaosan) surkeita ohjenuoria elämään, niin saa maailman vihan niskaan siksi ettei osoittanutkaan sovinnaisuutta. Pelon ihmisen sydämeen tuo laumasta poikkeava käytös, joka voi ollakin täysin arvaamatonta. Tämä juontaa juurensa varsin primitiivisestä ajattelusta, jota olisi helpointa tutkia lukemalla tietyistä alkuperäiskansoista ja heidän toimintatavoistaan/roolien jaosta ja vertailemalla modernissa yhteiskunnassa ilmeneviin vakioihin. Nykyään mm. käytetäänkin termiä "hengenheimolainen", eli olla hengessä samanmoinen. Puretaanpa tätä hieman: Aikoinaan joissain heimoissa liikkuminen on vaatinut selkeät roolit. Ihmisen selviytyminen on ollut enemmän konkreettisella tasolla (ei vain ainoastaan henkisesti kuten nykyään) riippuvainen laumasta ja lauma-ajattelusta. Lyhyesti väitettynähän tämä asia ei eroa mitenkään nykyisestä, ja parhaimmillaan omituinen käytös on voitu nähdä merkkinä yhteydestä henkimaailmaan tai yksilölle on lopulta löydetty tehtävä joka vastasi parhaiten hänen taitojaan, tai omalaatuisuuttaan. Se mihin tulisi kiinnittää huomiota, on uhka. Koska eri heimoilla/klaaneilla on ollut mm. kutsumahuutoja, sekä ilmeitä ja eleitä tunnistamiseen joilla on viestitty keskenään, on tiedostettu että mikäli jokin yksilö lähestyy ventovieraasta paikasta ja mm. ääntelehtii eri tavalla - hän on selkeästi vihollinen ja uhka yhteisölle. Jos klaanin vakioitu huuto on "Ooppo, ooppokekke" ja lantion smuutti pyöräytys, voikin yhtäkkiä säikähtää jos puskien takaa kuuluu "Bastiljö" kera rinnan rummutuksen. Se tietää sotaa! Hmmm. Modernin ihmisen sovinnaisuus/ennakoitavuus kulminoituu internetissä positiivisuuden korostamiseen. Olen havainnoinut että tyypillisin tapa tehdä kaverihaku-ilmoitus, on kertoa varsin arkisella tavalla (itsestään) mitä harrastaa, positiivisia luonteenpiirteitä ja korkeintaan jokin pieni kevennys. Näin ei raskauta tai säikäytä muita ja pyrkii antamaan yleispätevän vaikutelman. "Olen empaattinen" korostuu pelottavan usein. Myös itsetietoisuudet ja true selfiet. Niputan modernin ihmisen stereotypian alemmas: -On oma itsensä. "Ole oma itsesi" on eräs slogan/kutsuhuuto, vähän kuten Oppokeket tai Bastiljöt. Moderni ihminen on itsensä jonka omistaa (refleksiivi), mutta ei enää hän joka omisti tämän kuvansa (minä, ensimmäinen persoona). -Ei ota turhia itseensä ja keskittyy omaan henkiseen hyvinvointiinsa. -Käyttää kuulokkeita, yleisimmät ovat valkoiset napukat. -On tietoinen mielenterveydestä. -Uskoo ettei tarvitse esittää turhia, meillä on kyllä tilannetaju ja joskus pitää antaa myötä, mutta silleen että voi yhä olla your self. Tärkeintä on ettei aseta turhaa painoarvoa sille mitä muut ajattelee, vaan on aito. -Kunnioittaa toisen rajoja ja tietää omat rajansa, käyttää sanaa suht. usein. Kunnioittaa itseään ja on selfrespectihöyrissä. Miksi saisin halveksuntaa? Ehkä kun kysyn kysymyksiä ja herätän nämä primitiiviset aistimukset selkeässä enemmistössä ihmisiä, etten olekaan osa laumaa ja luultavasti hieman flipannut kaveri. <--- (keskimäärin tulkitsevat kevennykseni säälipisteiden hakemiseksi, toiset taas puhtaasti huonoksi itsetunnoksi, toki on poikkeuksia) -Mistä lähtien näitä on jauhettu? Minä veikkaisin, että somessa ja Youtubessa pyörivien tekoälyn avulla generoitujen videoiden myötä. Tämä on tietynlaista kansalaiskäyttäytymisen ohjelmointia, joka on muokannut meidän sosiaalisia normeja hyvin nopeassa ajassa robottimaisiksi. -Kuulokkeet vaikuttavat adaptereilta. Koska ihminen viettää aikaansa pääosin ruudun ääressä ihmiskontaktin sijasta, hän alkaa lopulta tekemään fuusiota koneen kanssa. Toistuva musiikin kuuntelu päivittäin voi vaikuttaa prosessointikykyymme, tyypillisin syy kuulokkeiden käytölle on melun lisääntyminen. -Affektionaalinen empatia on syvältä. Harvoin tiedän mitä tunteita juttuni aiheuttavat toisissa joiden kautta minua koitettaisiin ymmärtää. Kognitiivinen versio on tosi jees. Rakastan.