Juttukaveria tai vaikka ystävyyttäkin

Moikka! Täällä kirjoittelee 34-vuotias työkyvyttömyyseläkeläinen nainen, jolla epäillään lievää autismia mutta sitä ei ole vielä virallisesti diagnosoitu. Ulkona liikkuminen on minulla hieman rajallista sairauksieni vuoksi mutta olisi kiva löytää ainakin näin netin kautta juttuseuraa. Olen eläinrakas ihminen ja kotonani asuu lisäkseni 5 kissaa ja puoliso. Asun lähellä Tamperetta, mutta sinun asuinpaikallasi ei ole väliä. Toivoisin lähinnä että omaisit ymmärrystä neuroepätyypillisyydestä, arjen rajoitteista ja siitä, ettei joka päivä saa minulta välttämättä viesteihin vastausta (oman väsymykseni/uupumukseni vuoksi). Sanoisin olevani introvertti, jolle aitous ja rehellisyys ovat tärkeitä arvoja. Koen, että elämänkokemuksieni vuoksi osaan suhtautua monenlaisiin elämän haasteisiin empaattisesti ja ylipäätään kaverisuhteisiin niin, että jutellaan/nähdään kun siltä tuntuu, ilman paineita mistään. Arkena tykkään katsella lähinnä Youtubea tai sarjoja, tällä hetkellä seuraan The Pittiä mutta monenlaiset draamapainotteiset sarjat kiinnostavat. Elokuvissa minulla on vähän sama, että draamat tai muuten elämänmakuiset teokset kolahtavat parhaiten - plussaa, jos alan katselun aikana itkemään (yritän toki salata sen). 😄 Dokumentit ovat myös minusta usein kivoja katsella etenkin, jos ne käsittelevät psykologiaa, yhteiskunnallisia aiheita tai terveyteen liittyviä teemoja. Varsinaista säännöllistä harrastusta kodin ulkopuolella minulla ei tällä hetkellä ole, olen kokeillut aiemmin ainakin verhoilua, tanssia, ohjattua piirtämistä, maalaamista, joogaa ja ompelua. Kotona olen tuunannut jonkin verran huonekaluja, lähinnä erilaisilla pintakäsittelyillä (vahat, lakat, petsit). Teen jaksamisen rajoissa kehonpainotreeniä ja venyttelyä sekä arkistointia itselle ja läheisille (vanhat kuvat/videot/dokumentit). Jos siltä tuntuu niin laita ihmeessä viestiä ja katsotaan, lähteekö juttu meillä luistamaan. 😊 Ihanaa loppukesää kaikille!