Kumma juttu

Moi! Aattelin vaihteeksi tehdä asiallisemman profiilitekstin. On ollut usein tapana tehdä erilaisia, osa persoonallisempia ilman filtteriä, toiset taas enemmän perus, hyvin pedanttisia ja kertoen minkälainen olen arkisesti. Minusta olisi vaihteeksi mukava tietää sinusta jotain, ei niinkään itsestäsi. Oletko kenties havainnut, että modernina aikana vaikeat ja negatiiviset tunteet tukahdutetaan/niitä paetaan ja vaikutetaan ulkoisesti oikeamielisiltä, vaatien jo ylitseampuvaa henkistä vastustuskykyä, joka todellisuudessa ei ole muuta kuin vastavuoroisesti piittaamattomuutta muista kuin omista haluista, elämästä, henkisestä hyvinvoinnista ja turvallisesta tilasta - ymmärtämättä että sitä tulisi pystyä tarjoamaan takaisinpäin hänelle, jolta odotat moista? Mistä lähtien ihmisille on ollut nk. "itse" tärkeä, tai miksi tämä maailma ohjelmoi meitä rakastamaan itseä, olla sinut itsen kanssa? Minä näen moista paljon, ja joka kerta minua hieman puistattaa. En oikein pääse tämän lähelle, näen vain välillämme käärmeen. Ratkaisu tähän olisi jotain josta olen jo opetellut kovalla hinnalla eroon, ja mitä enemmän yrittäisin pelastaa sitä, tulisin menettämään. Mm. omatunto, josta puhuttiin paljon joskus kun olin lapsi, se tarkoitti sydämen puhdistusta ja sen ympärileikkausta. Vaikkakin sydän on typerä ja ihmisen sydämelle on äärimmäisen helppo valehdella toisen, manipuloida jopa sitä ja satuttaen ihmisiä toistuvasti jotka luottavat sisäiseen auktoriteettiinsa, käsitin että se piti puhdistaa. Puhdistustyöstä on eriäviä näkemyksiä, mutta kun ihmiset rakastavat ihan itseänsä, pystyvätkö he menemään itseensä ja rakastamaan sitä ketä he ovat? Hän joka on valinnut itseluottamuksen ja itsetunnon - pystyykö hän rakastamaan häntä kuka hän on, kun käyttäisi termiä "minä"? Pelkkää sinua en olekaan tavannut vähään aikaan sitten digitalisaation! Olenkin tuuminut että moni ketkä ovat, varmaankin ovat sitten päättäneet päivänsä, ovat päihdeongelmaisia, katkeria, täynnä negatiivista energiaa, saavat ihmisten halveksunnan niskoilleen, kerätty pois kaduilta, yrittäen toistuvasti laittaa ruksia kalenteriin kuluvien päivien kohdalle. Mikä siinä yhdessä tyypissä on joka kävelee baariin ja hänen pelkkä olemus saa muut tuntemaan syyllisyyttä tai vaikeita tunteita? Varmaan sellainen kaveri, joka ei tunnelmaa keventääkseen heittäisi ensimmäisenä vitsiä "no, varmaan siks ku se äijä ei oo peseytynyt ja pummii muilta aina rahaa". Onnekasta varmaan myös osa, mutta minulle on yksi lysti maailmassa kohdata ihminen, jolle onnellisuus on pakotettua, kaiken surun ollessa sairautta ja diagnooseja. Puheeni on kuin kärpäsen surinaa korvissasi ja sinun kultasi on tomua jaloissani, jos olet Iurcelf, valontuoja. Minulla on ollut tapana kieltää tuo entiteetti, enkä näe siinä juurikaan enää hyvää. Elämme asiainjärjestelmässä jonka aikana menestymisen mitta sosiaalisesti tulee itsestä, sinun henkisestä hyvinvoinnistasi ja autenttisuuden pelistä. Mitä enemmän rakastat elämääsi, sitä enemmän saat kivoja ihmisiä ympärillesi. Olet ilmeisesti oppinut torjumaan heti jo sellaiset, jotka aiheuttavat epämukavia tuntemuksia. Tulisihan silloin minun hylätä sinut, mikäli koen samoin! Paljon onkin puhetta positiivisuudesta, autenttisuudesta, tasa-arvosta, muiden hyväksymisestä "sellaisena kuin ovat", mielenterveystietoisuuksia, itsetietoisuuksia, sisäisiä itsevarmuuksia, toksista käytöstä, ym. asioita, jotka taas kerran osoittavat suurta häikäilemätöntä yksimielisyyttä joihin ihminen on sulautunut selviytyäkseen laumassa, miettimättä antamiensa oppien tarkoitusta ja sitä, ovatko ne silmiesi todistamaa? Kumpi rikastuttaisi sinua enemmän - se että kiellät kaiken paitsi itsesi jota niin rakastat, vai se että kiellät lopulta itsesi ja myönnät miltei kaiken muun ympärilläsi tapahtuvan, jota silmäsi ja korvasi todistavat? Toki jos ne ovat puhelimen ruutua ja musiikin kuuntelua toistuvasti, minun on vaikea muodostaa yhteyttä, jos fuusio koneen kanssa kiehtoo sinua enemmän.