Tunne, totuus ja pieni kaaos
- Sukupuoli ja ikä:
- Nainen34v
- Sijainti:
- Tuntematon
- Aktiivisuus:
- Aktiivinen tänään
Kuvaus
Moikka! Kaipaan elämääni aitoa yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa voisi vähitellen oppia luottamaan siihen, että omana itsenään riittää. En etsi pelastajaa, en terapeuttia (psykoterapeutti minulla jo on) enkä ihmistä, joka yrittäisi korjata minua. Kaipaan turvallista, vastavuoroista yhteyttä, jossa kumpikin saa olla oma itsensä ilman jatkuvaa suorittamista. Minulle on tärkeää oppia, ettei minun tarvitse ansaita paikkaani olemalla jatkuvasti hyödyllinen, helppo tai täydellinen. Etsin tunnetta siitä, että kummankaan ei tarvitse esittää. Olen nepsy (AuDHD) ja minulla on mielenterveyshaasteita. Näistä minua rajoittaa eniten OCD:n pakkoajatukset, jotka näkyvät erityisesti moraalin, riittämättömyyden ja itseni tarkkailun kautta. Ulospäin vaikutan usein pärjäävältä ja tunnolliselta ihmiseltä, mutta samalla kuormitun helposti siitä, että haluan kaikille hyvää ja yritän ymmärtää muita joskus enemmän kuin itseäni. Olen ihminen, jonka kanssa syvälliset keskustelut syntyvät luontevasti. Pystyn puhumaan tunteista, ihmisyydestä, elämästä, musiikista ja kaikesta siitä, mikä tuntuu aidolta. Sen sijaan arkiset ja "kevyet" sosiaaliset asiat ovat yllättävän vaikeita. Viihdyn usein paremmin rauhallisissa kahdenkeskisissä hetkissä kuin suurissa porukoissa. Minulle on luontevampaa olla hiljaa kuin pakottaa keskustelua väkisin. En välttämättä kysele paljoa, mutta olen silti kiinnostunut, kuuntelen ja tarkkailen. Minussa on paljon iloa, lämpöä, huumoria ja kiinnostusta maailmaa kohtaan. En ole katkeroitunut, vaikka elämässä on ollut raskaita asioita. Uskon edelleen ihmisyyteen ja siihen, että ihmiset voivat tehdä toisilleen hyvää pyyteettömästi. Vaikka tekstistä voisi päätellä toisin, en ole pelkkä vakava pohdiskelija. Hyvinä päivinä olen puhelias, ronski, rohkea ja hauskaa seuraa - hymyilen tai nauran lähes tauotta. Osaan nauraa myös itselleni ja välillä se onkin ainoa keino jaksaa huomiseen. Huonompina päivinä taas vetäydyn helposti enkä jaksa hymyillä tai olla jatkuvasti läsnä. Toivonkin sellaista yhteyttä, jossa kummankin eri puolet saavat olla olemassa ilman pelkoa siitä, että toinen katoaa heti kun elämä ei olekaan kevyttä ja helppoa. Siksi toivon ymmärrystä myös sille, että en aina jaksa olla jatkuvasti tavoitettavissa tai sosiaalisesti "tasainen". Vaikka koen paljon ahdistusta ja ylikuormitusta, muut eivät huomaa sitä kovin helposti. Minua kuvaillaan usein helposti lähestyttäväksi, välittömäksi ja sellaiseksi ihmiseksi, jonka seurassa on turvallinen olla. Minulla on rikas sisäinen maailma ja myös vaikeita ajatuksia, mutta en kaada niitä toisten kannettaviksi tai ratkaistaviksi. Ymmärtävä kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen riittävät. Toivon toiselta ihmiseltä ennen kaikkea hyväsydämisyyttä ja lempeää rehellisyyttä. En kaipaa täydellisyyttä, mutta toivon ihmistä, joka ei käytä toisten herkkyyttä tai avoimuutta hyväkseen. En ole ensimmäisenä tapaamassa ketään julkisilla paikoilla, koska julkiset paikat kuormittavat ja ahdistavat minua varsinkin alkuvaiheessa. Siksi toivon, että tutustuminen saisi alkaa rauhassa viestittelemällä ilman painetta. Pidän musiikista paljon, ja musiikki kuvaa usein sisäistä maailmaani paremmin kuin sanat. Soittolistaltani löytyy esim.: • Dermot Kennedy – Funeral • Bring Me The Horizon – Drown • Bring Me The Horizon – Hospital for Souls • Shinedown – Atlas Falls • Sleeping At Last – Saturn • Linkin Park – Waiting for the End (ja lukemattomat muut) • Lisäksi esim. Queen, System of a Down, Imagine Dragons Lopuksi mainitsen, että olen sinkku (takana pitkä parisuhde) ja vapaaehtoisesti lapseton. Pidän lapsista paljon, ja päätös olikin järki- ei tunnepohjainen. Sukupuolta enemmän minulle merkitsee se, millainen olo toisen ihmisen seurassa on.