“Satt irrt der Spassgeist in den Dunkelregen.”

Olen kulttuuri- ja taidekeskeinen, mielelläni kuvitteleva sekoitus ihmisapinaa ja apinaihmistä. Intoudun omaperäisistä oivalluksista, ajatus- ja tunnemaailmojen tarkasta ilmaisusta, ja mieleisimpinä koen luovan kielenkäytön, kiemuraisen mielenkäytön sekä näiden limittymisen. (Hyvä syy pitää ilmoni täällä on se, että nämä rajaavat samanhenkisyyttä.) Mutta vaikka minua kiehtovat abstraktit kiehkurat, syöverit ja syvät värit, en ole nenänvartta pitkin katsova kivikasvo tai mihinkään selvään kategoriaan sulloutuva; keskeisimpiä arvojani on moninaisuus. Arvostan erityisesti kiinnostusta kulttuurin koko kirjoa ja historiaa kohtaan (terminaattoreista ja kasarihiteistä saksalaiseen varhaisromantiikkaan, sitcomeista antiikin tragedioihin), koska tällöin on mahdollista jakaa jotakin sen loputtomasta yltäkylläisyydestä. Pidän sulkapallosta ja luonnossa liikkumisesta (myös paikallaan pysyminen on paikallaan, jos paikkana on vaikkapa ranta tai tunturin laki). Minut saa mukaan esim. keikoille, leffaan, taidenäyttelyihin, teatteriin, sekalaisiin liikuntamuotoihin tai tutustumaan kasvisravintoloihin. Valkokankaan maalareista jaarittelen haluttaessa loputtomiin: elokuvista on muistiini muodostunut ryöstämisen arvoinen tietopankki. Omaleimaisempiin tyyppeihin mieltyneenä olen myös mt-aiheisiin tottunut, joten niistä voi halutessaan jutella samalla rentoudella kuin pähkinäallergiasta (all nutcases welcome). Arvomaailmani on Marokon lipun värinen ja tieteelliseen maailmankuvaan kuuluva. En usko jumaliin* enkä tähtikartoitettuun keittiöpsykologiaan, eikä hattuhyllylläni kimaltele folio; mutta uskon vertaisarvioituihin tutkimustuloksiin, vapauden petettyyn ihanteeseen ja rakenteiden historiallistamiseen. Muita mielipiteitä: ananas ei todellakaan kuulu pizzan päälle—vaan pizza lisukkeeksi ananasmurskavuoriston alle, jota ketsuppi serpentiiniteinä vyöttää. Mutta on ihan okei, jos olet tästä eri mieltä; ajatusrikoksestasi antaisin korkeintaan 5 vuoden kakun Taka-Siperiassa. * (Sielunvihollista tosin kutsun aina nimeltä, kun keskustassa näen rullaportaiden tuhannetta kertaa jähmettyneen. Mutta sitten muistan Mitch Hedbergin viisaat sanat: ”An escalator can never break: it can only become stairs”. Mikä pätee myös allegorisesti.) Merkityksellisimpänä elämässä pidän kokemuksen avartamista tuntemattoman alueelle, avartajina ahmiva mieli ja ahne sydän. Polku tuntemattomaan on myös aito kommunikaatio: syvenevä molemminpuolinen ymmärrys, joka puolestaan edellyttää reflektioperäistä itsetuntemusta, ilmaisukykyä ja uteliaisuutta; toisaalta myös läsnäoloa, huomaavaisuutta ja muita teknologian vähitellen häivyttämiä hyveitä. Ja jakamista, joka on kertomista. Kiinnostuksen kohteita: aforistiikka (en tarkoita Kari Kanalaa) | musiikki hyvin laajalti (kaikki kokeellinen, indie rock, psych folk, elektroninen, etninen, jazz, trip hop, jne.) | elokuvat hyvin laajalti | symbolis-ideationaaliset kuviot | eurooppalainen filosofia | runous eri kielillä sekä runouden teoriat | psykologiset mallit ja niiden ideoiminen | pop-kulttuurin ilmiöt | symbolismi taidesuuntauksena | surrealismi, ml. sen teoria | hummus (kerro paras) | mystikot ja mystiset perinteet (haluan perehtyä Meister Eckhartiin) | etymologiat | mytologiat | Lacto Line Jos et keksi muuta aihetta viestiin, voit vaikka vastata johonkin näistä kysymyksistä: —Jollekin se on sileä järvenselkä kesäillassa, toiselle ylittämätön taideteos; mutta mikä sinulle on kauneinta maailmassa? —Paras kauhuleffa? —Käyvätkö maahiset vaatekaupassa, vai valmistavatko he asunsa itse?