Etsin perinteistä kirjekaveria

Olen tullut jo sen verran tukevasti keski-ikään, että voin muistella nuoruuden askareita ja wanhoja aikoja ainakin osin kultaisina. Yksi hauskimmista lapsuuden ja nuoruuden harrastuksista oli kirjeiden kirjoittaminen, ja sitä olen saanut onneksi jatkaa nyt aikuisenakin. Kirjekavereiden määrä vain on vähentynyt, ja siksi haussa on nyt uusi(a). Asuinpaikallasi tai sukupuolellasi ei ole merkitystä, sillä en etsi seuraa kasvokkain kohtaamiseen, vaan tarkoituksena on nyt nimenomaan saada täytettä postilaatikkoon. Iälläsi ja taustallasi ei ole suuresti väliä, mutta luulen että meillä on enemmän yhteistä puhuttavaa, jos olet n. 40-50 -vuotias kantasuomalainen. Minä olen innostunut kaikenlaisista käsitöistä, puutarhan hoitamisesta, lukemisesta, yksinkertaisesta elämästä, omavaraisuudesta, lautapelailusta, saunomisesta ja monesta muusta asiasta. Kädessä pysyy kirves, kaulin ja kutimet. Niin ja se kynä, mikä onkin kirjoittelun kannalta oleellista. Toivon löytäväni pitkäaikaisen kirjetoverin, mutta ei nyt oteta tästä paineita, vaan kirjoitetaan ja katsotaan, saisimmeko juoksutettua postipoikaa.