Ystävä hakusessa ajatusten vaihtoon

Olen 52‑vuotias nainen pohjoisesta, joka seisoo uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Työ kasvatustieteiden parissa muistuttaa siitä, että kasvu ei lopu aikuisenakaan – ja nyt olen huomannut sen omassa elämässäni. Vaikka olen työssäni sosiaalinen, olen yksityiselämässäni hiljalleen vetäytynyt, ehkä suojellakseni itseäni. Nyt tuntuu siltä, että olen valmis luomaan vanhaa nahkaa pois ja astumaan pikku hiljaa uuteen. Laulan kun kukaan ei kuule – ja joskus silloinkin, kun joku kuulee. Musiikkia kuuntelen lähes laidasta laitaan, kunhan sävel jää soimaan mieleen ja voin laulaa tai hyräillä mukana. Lavatansseihin voisin lähteä hyvässä seurassa, askeleeni ovat kevyet ja minua on helppo viedä. Terveys ja itsestä huolehtiminen vaikkapa unen ja vitamiinien muodossa ovat minulle merkityksellisiä. Musiikki, elokuvat, rikos- ja poliisisarjat sekä rauhalliset pulmapelit kuten sudokut ja sanapyramidit, tuovat minulle myös iloa. Olen herkkä ja liikutun helposti: Bohemian Rhapsodyn suurista hetkistä tai Armi Aavikon tarinan haikeudesta. Kävelyretket taas saavat mielen hengittämään laajemmin. Vanhimmat lapseni ovat jo maailmalla, ja kotona asuu enää kaksi. Nyt minulla on tilaa kysyä: kuka minä olen seuraavaksi? Etsin miespuolista ystävää – sellaista, jonka kanssa voisin vaihtaa ajatuksia elämästä ja ympärillä tapahtuvasta sekä pohtia tätä omaa uutta polkuani, vahvistua ihmisenä, löytää lisää valoa, iloa ja ehkä jotakin, mitä en vielä osaa edes toivoa.