Onko ketään?

Tervehdys! Oltuani täällä, olen tullut siihen lopputulokseen etten tarvitse toista jakamaan omia ilon hetkiäni. Se ei ole mahdollista. Olen spontaani ja minulla on aikaa, jota toisella ei saata olla. Vaikka teen jotain yksin, se ei poista sitä tosi asiaaa, että minulla voi kivaa. Ei ole rajoittavia tekijöitä. Jos ensi viikonloppunakin menen lintsille, en voi olettaa, että tällä aikataululla kukaan voisi lähteä mukaan. Mutta sen sijaan kaipaisin ajatusvaihtoa henkilöltä joka voisi samaistua ajatuksiini. Olisi kivaa tietää, olenko ainoa Suomessa, joka tekee kaikkea mielellään yksin eikä yksinolo estä toteuttamasta itseäni. En kaipaa toisen hyväksyntää. Kannan itseäni ylepydellä vaikka se voisikin poiketa muista. Eli, että rakasta itseäsi ennen muita. Onko muita kenelle Disney on tullut elämään mukaan lapsena ja merkitsee yhä jotain tänä päivänä? Musiikkimaku on samaa kuin pienenä eikä silloin tykätyt kappaleet ole yhtään sen huonompia nytkään. Nautin, kun saan olla hiljaisuudessa ja tutkia luontoa. Enkä vaan ole kuntoa kohottamassa. Monesti olenkin siellä missä ei kukaan muu. Sisäistä energiaani minun on hyvä purkaa ulkona ja se aktivoi minua toimimaan monella tapaa. Mutta sitten kotona taas haluan vaan istua alas ja nauttia sarjoista tai kirjoitella jotain. Tai etsimään jotain joka herättää oman uteliaisuuteni. Uteliaisuuteni on minulle syy astua ulos ja tutkia ja aistia kaikkea. Kuten mainosten uhrina mennä Heseen ja hakea uutuus pehmotaco maisteltavaksi. Mistään en halua jäädä paitsi, joten kotona löhöminen aina ei ole ratkaisu. Sekä en kaipaa näitä "aikuisten" rientoja. Minun ei tarvitse olla kännipäissään tai olla tupakan savun peittämä. On ihan kivaa elää tervettä ja selkeää elämää. Jos löydät samaistumispintaa tai tunnet jonkun vastaavanlaisen tyypiin, niin vinkkaathan hänelle. Oishan se mukavaa tuntea, että maailmassa on muitakin itsensä hyväksyviä ja itsenäisesti toimivia henkilöitä. Ikä ei oo niin justiinsa mutta mitä läähempänä olisit omaa ikääni, sitä parempi.