Löytyisikö tosiystävää

Tässä se elämä lipuu eteenpäin ja minä työpaikalta kotiin ja taas seuraavana päivänä takaisin töihin. Viikonloput tulee lojuttua koneella. Vois kait sitä yrittää pikkuhiljaa kaivautua täältä ihmisten ilmoille ja kokeilla jotain sosiaalista. Työ ei ole mitenkään kovin sosiaalista ja yksin kotona koneella notkuminen ei myöskään sitä ole. Moni sanoo että hanki joku harrastus. Joo, niitä on ja kivahan se on vapaaehtoisharrastusta aloittaa jossa muut tuntevat toisensa ja keskustelevat keskenään, käytännössä 6 henkilöä samassa tilassa puhuu samaan aikaan ja tollasta öykkämöykkää ei tällaset aivot kykene käsittelemään. Siinä ole muuta vaihtoehtoa kun istuskella ja miettiä että jokohan olis kohtuullista lähteä siitä kakofoniasta jotta voi palata kotiin jossa korvat ja sielu lepää. Ei, ei vaan ole tuollainen monihenkinen kakofonia minun juttu, tällainen olen. Minulle riittäisi yksi hyvä ystävä kerrallaan höpisemään päivän tapahtumista, tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista ja pohdiskelemaan mitä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sellaisia olisi toteuttaa. Toki ystävän kanssa saattaisin lähteä johonkin pienelle reissulle tai vastaavaa. En polta ja alkoholia käytän mikäli sille tuntuu, välillä toki saattaa mennä joitain kuukausia että ei vaan tunnu sille. En harrasta silti mitään useamman päivän putkia ja harvassa on ne nakit silmillä hetket. Tolkku ja kohtuus itsellä aiheen kanssa. Se että poltatko tai oletko absolutisti tai alkoholisti tai jotain siltä väliltä niin ei ole mitään merkitystä. Ihminen tulisi hyväksyä sellaisena kuin on. Jos tuollainen resonoi jollain tasolla niin pistä viestiä ja kerro ajatuksistasi ja linjauksistasi. Kerro sinun tylsästä arjesta, oravanpyörästä jossa sinä pyörit. Mielestäni ystävyydessä on parasta jos pystyy toisen harmaaseen arkeen tarjota pikkasen värikyniä.