Joskus vain…

… haluaisin muuttaa elämääni, alkaa tehdä kaikkia niitä sekä jännittäviä että tylsiä asioita, joita olen vuosien varrella väistellyt. Haluan nähdä maailman monelta eri kantilta, oppia elämään hetkessä, ryypätä välillä aivot pellolle, uskoa ihmisiin, tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen, syödä liian monta kakkupalaa kerralla, itkeä kun siltä tuntuu. Ehkä käyn läpi varhaista keski-iän kriisiä :) Haluaisin innostua ihmisten kanssa uusista asioista. Lähdetään yhdessä tanssitunneille, keilaamaan, istumaan laiturille ja piirtelemään? Pidetään omaa lukupiiriä ja analysoidaan kaikki kirjoista ja elämästä? Tutkitaan outoja museoita ja metsäreittejä? Istutaan baareissa maistelemassa cosmopolitaneja? Täytyy myöntää, että minulla on vahva taipumus melankolisuuteen ja pessimismiin, mutta olen oppinut myös nauttimaan ihanista elämän pinnallisuuksista. Viinit, fancy ruoka, matkustaminen, tälläytyminen, ooppera… Vastapainoksi rääkkään itseäni lenkkipolulla ja suurilla kysymyksillä elämän tarkoituksesta. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Olen levoton sielu. Vierivä kivi ei sammaloidu, eiksje :’)