🙄 Universumin tyhjyys olkoon ystävämme

En edes usko introverttiuteen, enkä pidä surullisista herkkänahkaisista sipuleista, mutta silti luulen, että kaikkien minua kiinnostavien ihmisten joukosta ikuisesti surkea itseään introvertiksi kutsuva, voisi ehkä olla oikeasti olemassa. 🧾 Tossa on nenäliina. Voit niistää siihen. Se on joku Suomen laadukkaista sanomalehdistä. Laatua. Laadukasta. Ehkä introvertti ymmärtäisi, miksi mikä tahansa sillä sanalla kuvattu on kuin kuuntelisi hyvää vitsiä. Hienoa ja huippua. Asiantuntijaa. Asemaa. Parasta kaikkialla. Niin voimaannuttavaa. Ihan voimaeläintä. Voimakoiraa. Hau hau. Alkaa olla vaikea löytää ketään, joka olisi täysi sekunda ja joka vielä tajuaisi, että se on kehu, eikä pilkkaamista. Jos kirjoittaisin millainen olen ja mistä tykkään, niin katsoisitko siitä olemmeko me samanlaisia ja samoista asioista pitäviä? Korkeammalla olemisen tasolla saavuttaa mitä väliä tilan. Jos kanssa tykkäät mitä väliä tilasta, voisit tykätä jutuistani. Oikeestaan haaveilin kanssasi ylimielisestä elämästä muiden yläpuolella, mutta alimielinen elämä muiden alapuolella on melkein yhtä onnellista. Löytääkseen kivan ystävän on pakko tehdä uhrauksia. 🩸 Yksi lukemistani sarjakuvista oli tarina punahilkasta, joka yritti löytää todellisen suden. Minulla on välillä samantapaisia haaveita. Ehkä jos joku olisi tarpeeksi muiden tunteista ja sanoista piittaamaton toksinen hirviö ja uskoisi olevansa minua ja kaikkia parempi, se ei hajoaisi ja suuttuisi kuten muut. Kaipaan jotain hauskaa viihdettä.