Hei sinä joka selaat kaverihakua! Lue toki tarinani

Olipa kerran villihärkä. Sukunsa viimeinen, kaikki sen kaltaiset olivat kuolleet pois, jättäen sen yksin maailmaan. Sillä oli mahtavat sarvet ja voimakas keho, kukaan ei voinut sitä kesyttää. Se vaelteli yksin pellolla nautojen keskellä jotka olivat sille vieraita. Niillä oli samanlainen muoto mutta ne olivat silti täysin erilaisia. Niinkuin kulta ja hopea ovat molemmat metalleja mutta silti täysin erilaisia, eivätkä voi olla yhtä. Niin samalla tavalla villihärkä ei löytänyt rauhaa nautojen keskeltä Naudat eivät ymmärtäneet villihärkää eikä villihärkä nautoja. Villihärkä ei ymmärtänyt miksi naudat vain söivät ja joivat. Miksi niillä oli niin sameat ja tyhjät silmät. Miksi ne eivät välittäneet mistään ja olivat niin pinnallisia. Miksi ne rakastivat kaikkea pahaa ja vihasivat kaikkea hyvää. Naudat menivät jopa niin pitkälle että kutsuivat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi. Sekä mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi Päivin ja öin villihärkä olisi halunnut jonkun joka sitä ymmärtäisi. Mutta maailma oli sille tyhjä paikka. Täynä nautoja sameilla silmillä ja pahoilla sydämmillä. Päivin ja öin se huusi mahtavalla äänelläänsä pellolla, jos edes yksi kuulisi sitä.... mutta aina se joutui pettymään. Oli vain nautoja loputtomiin... Toivottasti lyhyt tarinani virkisti sinua. Onnea siihen mitä täältä ikinä haetkaan....