Frendei! Nyt.

Onko kellään samanlainen tilanne, että suurin osa kavereista on perheellisiä tai intressit ei elämässä kohtaa, jonka takia ootte ajautunu eri suuntiin? Musta ois kiva kuulla susta ja sun tarinas. Asustelen itse avoliitossa. Käyn töissä ja siihen se oikeestaan jääkin. Keikoille olis ihana mennä hyvässä seurassa, istua iltaa ihanalla porukalla ja nauraa maha kipeeksi. Shoppailemaan ja juoruamaan kahvikupin/teekupin ääreen vaikka toisen luo. Voisi kertoa elämän ilot ja surut! Vaikka pelkkä viestittely kaverikin olisi kiva jos välimatkaa on. Haastan sut heittämään mulle rohkeesti viestiä. Iällä, paikkakunnalla ei ole mitään väliä. Ei ne tärkeimmät ystävät välttämättä asu naapurissa.