Isä ja pojat seuraa vailla

Olen 46-vuotias varattu aineenopettaja kaakkois-Tampereelta. Minulla on 15- ja 19-vuotiaat pojat, jotka asuvat luonani vuoroviikoin. Itse olen erkaantunut vanhoista kavereista masennusvuosien aikana, ja kontaktin herätteleminen ja uusien ihmissuhteiden muodostaminen on vaikeaa. Vietän usein aikaa naisystäväni kanssa ja saan parisuhteesta paljon, mutta kaipaisin muitakin aikuiskontakteja, varsinkin liikunnallisempiin puuhiin (en ole mikään huippukuntoinen kylläkään). Pojilta on vapaa-ajan kaverisuhteet jääneet pois kokonaan, vain aniharvoin nuorempi tapaa jotain vanhaa kaveria. Koulussa kyllä tulevat (ilmeisesti) toimeen hyvin muiden kanssa ja ovat seurassa, mutta muun ajan oleskelevat yksin kotona lähinnä lueskellen, välillä hakevat seuraa toisistaan. Tämä ei tunnu olevan heille ongelma, mutta minä olen huolissani sosiaalisten kokemusten vähäisyydestä ja pelkään että erakoituvat. Ihanteellisessa tapauksessa löisin monta kärpästä yhdellä iskulla, jos löytäisin seuraa muista perheistä niin itselleni kuin lapsillenikin. Haasteena on, että olemme aika nirsoja seuran suhteen! Kaikenlainen öyhöttäminen, penkkiurheilu, autot sun muut suomalaisen miehen stereotyyppiset harrastukset ovat luotaantyöntäviä. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän introvertteja, 19v varsinkin. Hän on myös lievästi autisminkirjolla, mikä näkyy juurikin näissä sosiaalisissa suhteissa. Itselläni on jokin epämääräinen diagnosoimaton nepsykokonaisuus, vahvimpana ADD-piirteistö, mutta on minulla jotain autistisiakin piirteitä. Emme pidä väkijoukoista tai meluisista ja rauhattomista paikoista, joten vietämme aikaa tietysti mieluiten kotona, mutta myös luonnossa liikkuen. Kaikenlainen pelailu on kivaa: lautapelit, pleikkari, PC jne (itse toivotan tervetulleeksi myös nettipelikavereita, poikia se ei kiinnosta). Luontokohteiden lisäksi ekskursiot taidenäyttelyihin ja museoihin, lautapelikahvilaan ja vaikka kiipeilemään kiinnostavat. Ota yhteyttä jos jokin tässä kokonaisuudessa puhutteli sinua!