Erityinen ihminen...?

(Jotta en tuhlaa kenenkään arvokasta aikaa, laitoin tägeihin kaiken olennaisen, mitä kannattaa tietää, ennen kuin harkitsee ottavansa yhteyttä minuun. Tulen avaamaan tägejä tässä lisää, ja teksti saattaa olla hieman raskasta luettavaa. Siksi en suosittele yltiö empaattisia ja herkkiä yksilöitä ottamaan yhteyttä minuun. Tämä kehoitus tulee melko herkältä yksilöltä itseltään.) Suunnitelmissa on ollut kirjoittaa tämä jo pitkän aikaa, mutta harvana päivänä olen kyennyt edes ilmaisemaan itseäni omille standardeilleni tyydyttävästi. Usein on käynyt myös niin, että en kykene jatkamaan edellisenä päivänä kirjoittamaani tekstiä loppuun, koska sen hetkinen ”energiani” ei mätsää tekstin tunnelmaa. Tämä on taas niitä päiviä, jolloin kirjoittaminen onnistuu luontevasti, ja osaan ilmaista itseäni juuri haluamallani tavalla. Tällä hetkellä toivon, että olisin tällainen aina: Introspektiivinen ja täydellisen neutraali. Harmaa mustan ja valkoisen välissä. Objektiivinen. Looginen. Rationaalinen. Järjestelmällinen. Tunteeton. Realisti. Sellainen henkilö, joka pärjää itse ilman muita. Sellainen henkilö, joka ei kaipaa muita. Sellainen henkilö, joka elää mielellään yksinäisyydessä. Sellainen henkilö, joka on välinpitämätön. Sellainen kliseinen mallioppilastyyppi, jota muut pitävät älykkäänä, mutta eksentrisenä persoonana. Mutta mitä minä olen suurimman osan ajasta? Täysinäinen vastakohta. Tällä hetkellä en pidä siitä ajatuksesta. Toisina päivinä taas vihaan ajatusta, että olisin välinpitämätön misantrooppi. Olen ristiriidassa itseni kanssa, minulla on jatkuva sisäinen konflikti. En osaa valautua vain yhteen muottiin. Haluan olla se ja se, mutta samalla myös tuo ja tuo. Joinain päivinä herään täysin unohtaneena, mitä olen eilen miettinyt. Kun silloin katson tuotostani eiliseltä, en enää kykene samaistumaan siihen. Se ei tunnu enää minulta. Loppu päivän vietän sitten hymyillen ja nauraen huolettomasti, ajatellen ja puhuen kuin typerä rakkaudenkipeä teinityttö. Jonain päivänä taas kesken kaiken voin saada tämän tyhjyyden tunteen. Silloin nämä synkät ajatukset ja muistot valtaavat mieleni. Näitä aikoja kutsun leikillisesti ”masennuskausiksi”. Huoneen kuntoni enteilee, milloin synkät ajat ovat tulossa. Huoneeni toimii ajatuksieni ja tunteideni peilinä. Tämä on joskus aiemmin kirjoittamaani tekstiä, jonka suunnittelin tulevan esittelyyni: ”Sitten kolme "näytettä" minusta, mitä lie tuo ikinä tarkoittaakin. Ymmärrät kuitenkin varmaan idean, kun demonstroin! ❀ Olen nauraa räkättänyt tälle videolle ennen (Älä kuuntele liian kovalla! Ole kiltti, pyydän! En halua, että korvakanaalimikälieonkaan-si poksahtaa!)[Ps. Kynnys laittaa tämä on suuri, sillä se todellakin kuvastaa lapsellista puoltani! Ihan hävettää! (/ω＼) Mutta jos koet kestäväsi sitä, että nauran myöskin tällaiselle huumorille, olisin otettu- ><]: https://www.youtube.com/watch?v=SWw82XGuwt4 ❀ Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran, tykästyin siihen heti, sillä se saa minut kuvittelemaan kaikenlaisia skenaarioita. Itse sanat eivät ole niin tärkeitä minulle, mutta laulun melodia on: https://www.youtube.com/watch?v=nsyZpgRwc-Y ❀ Hieman (Todella) kyseenalainen hahmoihastukseni viimeajoilta on Tohru Adachi- Mutta kaikista eniten tykkään viisaista nörteistä välinpitämättömällä puolella ja lasit + akne kombolla (Jotkut näyttävät oikeasti hyvältä aknen kanssa! Vaikka he saattavatkin olla asiasta toista mieltä. o.o)~ Mutta vetovoima ei ole kuitenkaan molemminpuolinen. (ಥ﹏ಥ) Saatan olla pikkuisen liian tyhmä heille. (ﾉ≧ڡ≦) Myös hieman sosiaalisemmat ja energiset tapaukset uppoavat, kunhan he ovat fiktiota (Vyse Inglebard! <3). Sitten myös hahmot, joilla on ongelmia (Goro Akechi, Johan Liebert!). Kenzo Tenma (Sarjan alussa) on ehkä kaikista terveellisin ihastuksenkohteeni, mitä on ollut. Hän on todellakin boyfriend-materiaalia ♡” Kaikki tämä epäselvyys, ailahtelevaisuus ja säännöttömyys hämmentävät minua. En voi sanoa olevani varmasti jotakin mieltä, sillä toisena päivänä saatan ajatella aivan poikkeavasti. Arvaamattomuuteni takia minulla ei myöskään ole läheisiä ihmissuhteita, koska en voi olla täysin oma itseni kenenkään kanssa. Yleensä ihmiset haluavat ympärilleen vain jommankumman version minusta: Joko sen positiivisen, ylienergisen ja vitsailevan version tai sen rauhallisen, syvällisen ja synkkämielisen version. Monet myös haluavat tuntea olonsa turvalliseksi ja tasapainoiseksi ihmissuhteissa. Minä en kykene tarjoamaan kumpaakaan. Tavalliset asiat ja ihmiset eivät myöskään enää kiinnosta minua, koska olen niin tottunut kaaoksen läsnäoloon elämässäni, että se on tehnyt minusta miltei immuunin ”pienille iloille”. Minulle harvoin herää kiinnostus tutustua kenenkään syvemmin. Vieläkin harvemmin netissä, jolloin toisen kirjoitustyyli määrää laajalti kiinnostumistani. Toisella henkilöllä täytyy myös olla kiinnostusta videopeleihin (Mieluiten tarinallisiin peleihin, joista minuun uppoavat kaikista parhaiten JRPGt, jotka tasapainottelevat vakavamman ja humoristisen sisällön välillä. Kuten Final Fantasy [Olen nauttinut paljon juuri tulleesta Pixel Remasterista, vaikka alkupään pelien juonet ovatkin hiukan alkeellisia ja yksinkertaisia! No, olen vasta kokeillut 1, 4 {Cecil on todella ihana!} ja 6, jonka juoni on mielestäni ”syvempi”.], Persona, Yakuza, Kingdom Hearts ja Valkyria Chronicles!) ja anime-taustaa (Haluaisin joku päivä uudelleen katsoa jonkun kanssa sarjat, kuten Serial Experiments Lain, Monster ja Evangelion. Tällä kertaa haluan nimittäin itse ymmärtää juonet!), koska ne kaksi määrittävät vahvasti mieleni sisällön. Siksi mietinkin tätä kirjoittaessani, että miksi joku ottaisi yhteyttä minuun? Miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti tutustua näin sekaisin olevaan tyyppiin? Omasta mielestäni minä vain kiroaisin sinut läsnäolollani. Ja vaikka joku minut juuri tällaisena haluaisikin, ei ole varmuutta, että se olisi vastavuoroista minun osaltani. Ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia. Toivon vain, että löytäisin viimeinkin sen ”erityisen henkilön” elämääni, joka vakuuttaisi minulle, että minusta ei olekaan mahdotonta pitää. Haluaisin löytää viimeinkin sen henkilön, jonka kanssa minun ei tarvitse huolehtia tunteideni aitoudesta. Haluaisin löytää sen henkilön, joka tekee elämästäni vähän parempaa ja merkityksellisempää elettävää. Joskus toivoisin, että sellaisen henkilön saisi omaan elämäänsä vain yhdellä sormen napautuksella. Etenkin niinä öinä, jolloin tunnen oloni kaikista yksinäisimmäksi. Sen erityisen henkilön kanssa haluaisin puhua synkistä aiheista, kuten masennuksesta ja nihilistisistä ajatuksista, neutraalisti. Haluaisin myös pohtia hänen kanssaan elämää, niin abstraktista kuin konkreettisesta näkökulmasta. Samalla olisi myös ihanaa, että hänen kanssaan voisi olla myös niitä kevytmielisiä keskusteluja esimerkiksi Vauva-palstan hulvattomasta aloituksesta tai typerästä meemivideosta, joka tuli löydettyä YouTubesta. Mutta myös niitä merkityksellisiä ja intiimejä keskusteluja musiikista ja muistoistamme. Sellainen henkilö olisi unelmieni täyttymys, enkä ketään muuta elämääni hänen lisäkseen kaipaisi. Mutta tuskin niin erityinen henkilö täältä edes löytyisi. Voi olla myös hyvin mahdollista, että koko henkilöä ei ole edes olemassa, mutta kaipa sekin on mielentilasta kiinni. Tämä koko erityisen henkilön tavoittelu on yhtä tehokasta kuin laulavalle kuorolle saarnaaminen, mutta unelmoin sen mahdollisuudesta silti. Jos kuitenkin sattuisit olemaan se elämäni erityinen henkilö, miksi sinun pitäisi edes vaivautua minun kanssani? • Suhtaudun itselleni todella läheisten ihmisten ajatuksiin yhtä suurella intohimolla kuin omiini. Voin luoda erilaisia teorioita, miksi esimerkiksi ajattelet tietyllä tavalla, ja ehkä auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin niin. Voin myös yrittää auttaa sinua sanoittamaan tunteitasi silloin, kun oma äänesi tuntuu olevan kadoksissa. • Voisin auttaa sinua koulutehtävissä. Geometriassa ja yhtälönlaskennassa olin aika hyvä! Ruotsin kielessä voin myös auttaa, jos olet siinä uusavuttomampi kuin minä. Englannin kielestä voi myös tulla kysymään, vaikka en ole välttämättä aina kieliopillisesti oikeassa, mutta usein olen oikeassa silti! Voin myös antaa sinulle aiheideoita kirjoitelmiin ja puheisiin sekä tekaista huvittavia metaforia niihin. Voin myös etsiä tietoa puolestasi ja antaa oman näkemykseni haastaviin kysymyksiin. Olen myös hyvä antamaan tarkkaa kritiikkiä ja palautetta tarvittaessa! • Olet ainoa henkilö, jonka oikeastaan tunnen perheeni ulkopuolelta, joten kaikki huomioni ja energiani keskittyisi sinuun. Minun kanssani et joudu tuntemaan itseäsi kolmanneksi pyöräksi, enkä minä toisi vaikeita ihmissuhdekuvioita elämääsi. Olisit käytännössä prioriteetti minun itseni jälkeen. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös henkilöitä, jotka eivät pidä ajatuksesta. Siksi minulle on okei myös yksinolo, eikä minulla riittäisi puhtia edes joka päivä kirjoitellakaan. • Ehkä olen myös sinun erityinen henkilösi?~ (˶¬‿¬˶) Myönnä pois vain! Olethan lukenut tätä jo näin pitkälle. Joten parasta alkaa valmistelemaan yhteistä tulevaisuutta kanssani! (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:･ﾟ*Vitsi, vitsi* Tässä vielä ajatuksiani joltain toiselta päivältä: ” Jonakin päivänä haluaisin kuvailla henkilölle, johon luotan, omia ajatuksiani, tunteitani ja mielikuviani tarkasti. Mutta kaikista eniten haluan saada kuulla tai lukea, kun rakastamani henkilö kuvaa minulla omaa sisäistä maailmaansa. Se tuntuu kieltämättä ylitsepääsemättömän intiimiltä, mutta silti sellainen läheisyys jonkun kanssa kuulostaa ajatuksena varsin ihanalta ja saa minut kiemurtelemaan. Mutta sitten tulen ajatelleeksi, että riisun oman mieleni jollekin vuosia vanhemmalle, lipevälle nallekarhumiehelle, ja haluan pyyhkiä koko fantasian pois mielestäni. En halua kokea mitään niin intiimiä ihan kenen tahansa kanssa! Tuskin täältä edes löytyy sellainen henkilö, jonka kanssa kokemus on tarkoitettua.” Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en moista läheisyyttä edes haluaisi kokea. Ajatuksen tasolla tuollainen yhteys ja haavoittuvuus jonkun toisen kanssa kuulostavat vapauttavilta, mutta sen toteutuminen oikeasti? Parempi vain jättää haaveeksi. Tuskin kenellekään omaa ”sieluaan” voi luovuttaa huoletta, ainakaan tässä maailmassa, jossa pienikin pisara epäpuhtautta pystyy korruptoimaan puhdasmielisen. Lopuksi kerron vielä kiintymyssuhteestani, jota en saanut järjestettyä tähän järkevästi. Fearful-Avoidant Attachment Style kuvastaa suhtautumistani aika hyvin ihmissuhteisiin (Vaikka olenkin vastahakoinen samaistumaan mihinkään psykologisiin malleihin. Ei sillä, että ottaisin ne täysin sydämelleni.); kaipaan läheisyyttä, mutta samalla se ällöttää minua. Välttelen muihin tukeutumista viimeiseen asti, ja olen esimerkiksi liian ylpeä etsimään netistä helpotuskeinoja masentuneisuuteen tai johonkin muuhun "vakavaan", koska tieto niiden helpottamiseen tulee muilta, joka tarkoittaa, että tukeutuisin muihin. Joinain päivinä herään ”Screw everyone! Pärjään ilman muita! En tarvitse ketään!” asenteella, ja toivoisin kaikkien vain katoavan. Toisina päivinä taas tunnen oloni niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, ja silloin kaikista eniten haluaisin, että elämässäni olisi joku, joka välittäisi minusta yhtä paljon kuin minä välittäisin hänestä. Vieläkin parempi olisi, että tietäisin varmasti välittäväni hänestä. Mutta miksi joku edes vaivautuisi kanssani? Se ei riitä, vaikka yrittäisin ja tekisin parhaani. Ihmiset eivät halua tietoisesti tutustua hulluihin ihmisiin tai he tekevät sen usein vain silkasta säälistä, jota en halua. En edes kaipaa ketään kaitsijaa tai kuuntelijaa elämälleni. Kaikista eniten kaipaan merkityksellisiä keskusteluja. Voin unohtaa haluavani läheisyyttä, huolenpitoa tai hellyyttä keneltäkään, kunhan minulla on merkityksellisiä keskusteluja jonkun kanssa. Jos olet kiinnostunut pääsemään tämän ongelmatapauksen elämään mukaan tai edes jäämään sen ulkopuolella, ja uskot olevasi kykeneväinen toteuttamaan toiveeni, haluaisin sinun ottavan yhteyttä minuun. Mutta miksi? Miksi edes haluaisit tehdä niin? En ymmärrä sitä. Mutta tuskin kukaan tulee tekemään niin, kun ovat tavanneet tämän puolen minusta, jonka pidän kätkettynä muilta hymyilevällä fasadillani. Side☆note: Luulin, että tämä ilmoitus saattaisi oikeasti olla onnistunut tarkoituksessaan ja olisi kuin täydellisyyden perikuva, mutta kun luin äsken tämän ilmoituksen läpikotaisin, sainkin vain huomata, miten epäjärjestäytynyt ja epäselvä tämäkin on! Tällä hetkellä "Melting Face Emoji" kuvastaa tunnetilaani hyvin. (×_×) Nyt on kyllä todella typerä olo, kun tuli aiemmin kerskailtua, millainen haluaisin aina olla! (/ω＼) Mutta ehkäpä joku päivä tämän ilmoituksen löytää sellainen henkilö, joka on myös kuin kaaoksen lapsi, ja ymmärtää minut tekstini lävitse? Toivottavasti Parasta ennen päiväys ei ole mennyt ihan umpeen siihen mennessä! *Vanhan akan räkänaurua* Ps. Gmail uppoaa parhaiten. Mutta miksi edes haluaisit ottaa minuun yhteyttä? Älä kuitenkaan kerro! Haluan itse löytää vastauksen! ... tai jos kovasti sitä haluat, kerro sitten. Anteeksi pitkästä romaanista, mutta tätä se tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Toki ei enää koskaan näin paljoa tekstiä minusta... (×_×) Nyt sinun on parasta vain kahmia kaikki parrasvalot itseesi ja laittaa minut sulkemaan suuni!