Kuvaus
Minkälaista loitsua pitäis manata että saisin luotua sen I:n kunnollisen Ystävyyssuhteen.. Mitä tähän kirjoittaa niin että Joku tuntisi hienovaraista hentoa resonointia eetterissään joka saisi tämän vastaamaan.. Voi tietenkin olla että elämäntilanteeni ei ole ollut nyt viime aikoina otollisin ystävyyksille - liikaa tilapäisyyksiä eikä mitään pysyvyyttä ; paitsi nimenomaan jumitusta & rämpimistä pitkin pohjamutia sitä olematonta toivon kimallusta etsien.. Kuulostaako liiaksi epätoivoiselta ? No, jos se sitä onkin niin kirjoitampahan Rehellisesti kaunistelematta,ilman korulauseita. Aina painotetaan olemaan rehellinen oma itsensä... Mutta mitä jos nimenomaan rehellisyys ja oma itse ovat niitä asioita jotka ajavat sen ainoankin ystävyyttä tarjoavan olennon pakosalle..? The world is a cold place ; the people living in it are so dull & shallow.. Ehkä olen vaan tylsistynyt tylsyyteen. Siihen ettei ole ketään tai mitään jota odottaa saapuvaksi tai tapahtuvaksi. Ei siinä; sisäinen pieni introvertin sie- luni taitaa riemuita siittä ettei ympärillä ole alituista hyörimistä & kaaosta, Mutta taas toisaalta siellä syvällä keskimmäisenä on se pieni osa joka toivoo löytävänsä jonkinlaisen kiintopisteen , ankkurin.. kohtalotoverin ? En tietenkään halua olla kenellekkään elämäntarkoitus saatika että hän olisi mun ; Mistään riippuvaisuussuhteista ei ystävyyksissä saa olla kysymys. Haluan kokea yhteenkuuluvuutta jonkun kanssa, hauskuutta, naurua, iloa, surua, ärtymystä, turhautuneisuutta, jännitystä, joutenoloa, extempore lähtöjä, pitkiä keskusteluja, peli-sessioita.. Mitä nyt ystävyyteen sisältyykään; koko kirjo komeuksineen ja karseuksineen. Ystävyys, kuten itse elämäkään ei aina ole -eikä sen tule ollakkaan - pelkkää paistetta ja ruusuja.. (Ruusuilla- kin on varressa terävät piikit ja syksyisin sen marjat tuottavat ikävästi syyhyt -täviä siemeniä). En toivo keneltäkään virheettömyyttä koska itsekään en voi kyseistä mittaa täyttää. Olen (tai olin) jonkinlainen taiteilijantapainen musikantti suurimman osan elämästäni - nyt pysähtyneenä elämäni virrassa, keski-iän kynnyksellä poh- tien mitä oikeastaan syvimmillään elämältäni haluan. Toisaalta rauhaa ja seesteisyyttä, toisaalta aiemmin kirjoittamiani asioita ja yllätyksellisyyttä.. Kunpa voisin mennä, matkustaa ilman rajoituksia ja aikatauluja, aina seuraavan mutkan ja kukkulan taa, taakse sankan metsän, meren rantaan missä tuulet vapaana tuivertaa ja laineet laulaa lauluaan, vaahtopäät rantaan lyö ja taivaalla väikkyy linnunradan tähtien vyö.. - Zany-¥^n