Sata kilometriä tekstiä terkuin Minttu

Hei ihminen! Olen Imatralla asusteleva laiskanpulskea tyyppi. Välillä innostun nörtteilemään, välillä remontoin hulluna kotia ja möykkään örinäheviä keskellä yötä. Välillä vain uneksin päikkäreillä viltin alla. Tai oikeastaan useimmiten en tee juuri mitään, mutta aivot raksuttavat kokoajan, vaikka silmät olisikin näennäisesti puoliummessa. Olen loppujenlopuksi rauhallinen, leppoisa ja kärsivällinen. Toisinaan vain innostun kovasti - milloin mistäkin. Olen myös hyvin vaativa itseäni kohtaan, se saa minut ajoittain turhautuneeksi ja passiiviseksi, minkä valitettavasti aina välillä lähipiirini saa tuta. Olen myös hyvin varovainen ja itsenäinen uusiin ihmisiin tutustuessani. Aiemmissa kaverisuhteissa olen helposti pelästynyt ja vetäytynyt ennen varsinaista kunnon tutustumista. Pelkään vähän myös konflikteja, sillä pyrin aina sopuun. Myönnän että minua vähän ahdistaa ajatuksena olla lähes tuntemattomille ihmisille heti "velkaa" oman ystävyyteni ja kiintymykseni vain siksi että olemme sattuneet tutustumaan. Olen vähän epävarma itsestäni, mutta toisaalta tunnen itseni melko hyvin. Komplekseja siis riittää muttei mitään, millä haluaisin läheisiäni vaivata ja kuormittaa. Olen päättänyt yrittää parantaa tapojani muihin ihmisiin tutustumisessa. Olen alkanut hahmottamaan, ettei tutustuminen ole reilua ja tasapuolista jos toinen on avoin ja optimistinen ja hyväksyvä minua kohtaan, mutta itse en anna itsestäni mitään ja aina vetäydyn yllättäen jos koenkin oloni epämukavaksi. Huomaan olleeni kohtuuton ja liian mukavuudenhaluinen aiemmassa elämässäni. Siksi olenkin päättänyt laittaa itseäni rehellisesti likoon mahdollisissa uusissa ihmissuhteissani. Mutta se minusta. En haluaisi asettaa kriteerejä uusille mahdollisille kavereille. Kaveri saa olla sen näköinen ja kokoinen kuin on. En usko että iälläkään on suurta merkitystä. Saati sukupuolella - mutta kaikki mahdollinen romantiikka unohdettakoon heti alkuunsa. Plussaa tietenkin on jos kaveri ei kovasti pyörittele silmiään kun yritän pähkäillä vaikkapa Sormusaaveiden henkilöllisyyttä tai optimaalisen maalausnesteen ainesosien suhdetta. Mutta ei tuokaan ehdoton vaatimus ole. Ehkä alkuun olisi reiluinta yhteydenpito vaikka whatsappilla. Sitten kai jäisi nähtäväksi syveneekö ystävyys pikkuhiljaa niin että ajanvietto yhdessä tuntuu luontevalta ja parhaimmillaan mutkattomalta ja hauskaltakin. Sitten vielä tulevaisuuden näkyyn: Olen mummelina kitkemässä kesänpaahteessa kukkapenkkiä ja täältä löytynyt kaverini osoittelee kävelykepillä "tuonne jäi vielä". Juomme viileät omppusiiderit eikä mitään tarvitse sen kummemmin höpötellä. Voimme vain olla - ystävykset.