Moikka!

Olen huomannut kaipaavani naispuolista ystävää. Olisi mukava jutella ihan tavallisista asioista, välillä arkisista ja välillä pohdiskella asioiden syvempiä merkityksiä, viettää aikaa yhdessä vailla pakkoa tehdä jotain erityistä, välillä kysäistä viestillä tai soittaen mitä kuuluu ja saada itsekin yhteydenottoja. Käydä yhdessä vaikkapa kahvilla, lasillisella, ulkoilemassa, keikoilla, näyttelyissä, tekemässä vaikkapa lajikokeiluja. Olen 44-vuotias kihloissa oleva introvertti. Mitään sosiaalista tykitystä en lupaa tai osakseni kaipaa, enemmänkin aitoa kiinnostusta myös toisen asioihin ja vastavuoroisuutta. Ystävyyden muodostumiseksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja toisen huomioonottamista. Asioita, joita toivon osaavani arjen pyörteissä vaalia ovat pysähtyminen, pakottomuus, hyväksyminen, empaattisuus. Sitä että olen läsnä toiselle ja minulle ollaan läsnä. Minulle laatu korvaa määrän hyvin monessa asiassa. Haluan oppia uutta, löytää asioista merkitystä. Vaikka tekstin kautta minusta voi hyvinkin saada hyvin seesteisen kuvan, on minulla hölmö ja lapsekas puoleni myös. Elämä ei ole joko-tai, minulle se on molempia. Muutama vuosi sitten tapahtuneet suuret elämänmuutokset ovat johtaneet siihen, että olen nyt tässä kirjoittamassa tätä viestiä. Vaikka viihdyn yksinkin sekä tarvitsen aikaa olla myös yksin, on minulla myös tarve ihan oikealle ystävälle. Oletko se sinä?