Heipähei. Varoitan tähän alkuun, että tästä voi tulla pitkähkö kirjoitus, mutta jo se kertoo ihmisestä mielestäni paljon, jaksaako hän lukea maitopurkin takakantta pitempiä tekstejä vaiko ei. Ja parempi mielestäni kertoa itsestään kattavasti kuin suppeasti, osaapa mahdollinen lukija paremmin hahmottaa että millainen puliveivari siellä nyt raapustaakaan.
En pysty täysin yksilöimään, mitä täältä etsin joten tehdään rajaus kirjoittelukaverista aina elämänmittaiseen kumppanuuteen asti ja kaikki siltä väliltä.
Aloitetaan perusasioilla, olen mies Pohjois-Pohjanmaalta, ikää on vähän päälle kolmekymmentä, lapsia yksi, etävanhempi, ainakin toistaiseksi.
Ulkoisesti saatan näyttää kovalta ja kylmältä, mutta sisimmältäni olen mielestäni jotain muuta. En ole hymypoika, minulla on runsaasti tatuointeja, en pukeudu merkkivaatteisiin. Mutta mielestäni ihmisyydestä oleellista on se, mitä on ulkoisen kuoren takana. Kaikki me vanhenemme, rapistumme ja hiivumme pois mutta sisin voi pysyä kirkkaana ja elävänä koko tämän ohikiitävän silmänräpäyksen, jonka tällä taivaankappaleella vietämme.
Luonteeltani olen introvertti-ekstrovertti-jaottelulla ehdottomasti ensimmäinen, en todellakaan viihdy väkijoukossa tai huomion keskipisteenä olosta. Siedän niitäkin, toimin joskus myös koulutustehtävissä harrastuksen kautta mutta kuvailisin silti itseäni ennemmin antihumanistiksi kuin humanistiksi. Minun on usein vaikea tuntea empatiaa ihmisiä kohtaan, sen sijaan tunnen sitä vähän liikaakin muuta elollista - eläimiä ja puita - kohtaan. Ihminen lähes aina vain tuhoaa, hyväksikäyttää ja ajaa vain omia etujaan.
Määrittelisin itseni uskonnottomaksi ja poliittiselta kannalta varmaan lähimpänä olisi ekofasisti. Älä säikähdä. Minulla on vahvoja mielipiteitä, joita olen valmis muuttamaan paremman tiedon valossa. Olen myös naturalisti, uskon että loppupeleissä kaikki on selitettävissä tieteellisesti ja fysiikan lakien rajoissa, emme vain todellakaan vielä tiedä kaikkea. En yleensä pidä ihmisistä, …