Olen 23-vuotias turkulainen henkinen höpöttelijä, joka on töissä lähihoitajana vanhuspuolella, mutta tavoitteena olisi myös AMK-koulutus joko sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi. Pidän nykyistä työtäni vain välietappina, kohti äsken mainittua koulutusta. Minulta löytyy ennestään merkonomin tutkinto.
Kun en ole töissä, vapaa-aikaani hallitsee suunnitelmattomuus. Teen silloin asioita mieliala– ja hyvä ensimmäisenä. Siihen sisältyy runojen kirjoittamista, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua, kirjojen lukemista, tietoista läsnäoloa ja ihmisten tapaamista. Pidän itseäni avoimena, rehellisenä ja empaattisena, joka kuuntelee mielellään muiden ajatuksia ja tarinoita. En jaksa tehdä asioita, mitä monet minun ikäiset tekevät, kuten bilettäminen humalahakuisesti. Arvostan enemmän omaa aikaa kodin turvassa, jossa voin palauttaa akkuja ja parantaa itseäni tulevaa varten, mutta en ole erakko. Koen sen hyvinvointini edellytykseksi. Aina ei tarvitse olla riehumassa tai tekemässä kaikkea maailman silmien alla – myös vapaus olla tekemättä mitään voi aiheuttaa samanlaisen vaikutuksen.
Heikkouteni ovat mukavuudenhaluisuus ja laiskuus. Ne ottavat joskus liikaa valtaa ja ovat usein yhteydessä toisiinsa. Ehkä tämä tapahtuu eniten työelämässä, varsinkin päivinä jolloin ei ole motivaatiota, mutta yritän parhaani kehittää oma-aloitteisuutta ja löytää energiaa jostain kasvattaakseni voimia työssä jaksamiseen.
Tärkeimmät asiat elämässäni ovat ihmiset, jotka luovat minulle merkityksen olla täällä. Minulla on vain muutama ystävä, mutta pidän sitä parempana kuin sadan kaverin verkostoa. He ovat sieluja, joille voin uskoutua asiasta kuin asiasta, ilman turhaa tuomitsemista. Parempi puoliskoni kuuluu tähän joukkoon, lisäksi hän tekee maailmastani kokonaisemman – kliseisesti sanottuna.
Mainitsen myös henkisen hyvinvoinnin, kiitollisuuden ja sisäisen tähteni, joka johdattaa minua kohti onnellisuutta, palanen kerrallaan.
Jos tämä teksti puhutteli sinua tai samaistut siihen, laita rohkeasti …