Moikka!
Olen 30-vuotias nainen, asunut Helsingissä muutaman vuoden.
Pidän monista asioista, esimerkiksi taiteesta, keskustelusta, urheilusta ja musiikista. Vähemmän pidän politiikasta ja matkustelusta, molemmat kuitenkin pieninä määrinä kiinnostavia teemoja.
Kavereita on ihan mukavasti, muttei sellaista läheistä ystävää. Näin on ollut oikeastaan siitä saakka, kun edellinen tärkeä ystävyyssuhteeni vuosia sitten päättyi.
Tilanne vaikuttaa yleiseen hyvinvointiini melkoisesti, vaikka olenkin positiivinen, aktiivinen ja elämäni on edennyt oppikirjojen mukaisesti.
Olen uusien ihmisten seurassa pääosin avoin, mutten kuitenkaan koe voivani olla oma itseni. Tähän vaikuttaa esimerkiksi epävarmuus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta.
En ole kuitenkaan missään vaiheessa luopunut toivosta, vaan uskon sopivan ystävän / porukan vielä löytyvän. Se voi olla missä tahansa, miksei siis myös netissä. :)
Haaveilen siitä, että elämässäni olisi ihminen, jota voin kutsua hyväksi ystäväksi. Minulle hyvä ystävyyssuhde vaatii molemminpuoleista kunnioitusta ja arvostusta, ja tunnetta että voi olla ylpeä ystävästään. Tämä vaatii jossain määrin yhtenevää arvomaailmaa, vaikka erilaisuus muuten on vain hienoa.
Sinulta toivonkin vain suvaitsevaa ajatusmaailmaa, halua muodostaa ja ilmaista mielipiteitä sekä rentoa ja positiivista olemusta.
P.s. Rennolla en tarkoita flegmaattista, ihailen pientä (tai isoa) kunnianhimoa. :)
Ihan vain ajatustenvaihtoa tai ehkä myös tapaamisia,
[email protected]