Olen 43-vuotias parisuhteessa elävä nainen. Olemme muuttaneet Pohjois-Savoon muutama vuosi sitten ja elämä on soljunut tuttuihin uomiinsa. Olen paljon yksin ja tunnen itseni yksinäiseksi vaikka minulla on hyviä läheisiä ihmisiä. Elämä on näyttänyt minulle niin valoisan kuin myös synkänkin puolensa.
Harrastan ulkoilua koiriemme kanssa, lukemista, Netflixiä, huonekalujen tuunailua, käsitöitä, luonnossa liikkumista. Tykkään saunoa, paistaa makkaraa nuotiolla, uppoutua sohvan syövereihin hyvän kirjan tai elokuvan parissa, kävellä sateessa ja tuulessa koirien kanssa ja tuntea eläväni. Olen puhelias ja ulospäinsuuntautunut, empaattinen, luotettava ja kiltti. Pidän koirista ( kaikista eläimistä ), hyvästä ruoasta, Marvelin leffoista ( ja muustakin ), konsolipelien seuraamisesta ( itse en pelaa, mutta seuraan sujuvasti muiden pelaamista ), suklaasta, pitkistä keskusteluista, huumorista jne.
Ystäviä on tullut ja mennyt ja jäänyt matkan varrelle elämäntilanteiden muuttuessa ja uusia ystäviä olisin kiinnostunut saamaan. Kaipaan ystävää, jonka kanssa voisin keskustella elämästä – siihen kuuluvista iloista, suruista, tylsyydestä, onnellisuudesta, rakkaudesta, peloista, himoista, pettymyksistä, onnistumisista, elokuvista, sarjoista, luonnosta, ruoasta, eläimistä, kirjoista… Kaipaan ystävää, joka joskus halaisi ja sanoisi, että asiat järjestyvät. Kaipaan ihmistä, joka on empaattinen, puhuvainen, kuunteleva. Tiedän kyllä, ettei kaikkea saa hetkessä ja ihmissuhteiden muodostuminen ottaa aikansa. Kaikista ihmisistä ei koskaan tule keskenään kavereita – se jokin vaan puuttuu. Haluaisin nähdä löydänkö vielä sen jonkun, jonka kanssa juttu soljuu ja voi olla oma itsensä, esittämättä yhtään mitään.
Aluksi voisi olla mukava ihan vain kirjoitella tai puhua. Jos juttu / teksti luistaa niin haluaisin kyllä tavatakin vaikka kahvilla. Jos ystävyys kehittyy ja kumpikin yhteydenpidosta nauttii niin joskus voisi käydä leffassa, syömässä, kävelyllä tai ottaa vaikka oluet baarissa tai lasit …