olen jossain määrin syrjäytynyt 28-vuotias naishenkilö, mutta en vailla sosiaalista piiriä. Kuitenkin olisi mukava löytää joku elämänmyönteinen kirjoittelu-/jutteluseuralainen. Elämänmyönteisyys ei tarkoita sitä, että aina olisi pelkkää hymyä ja auringonpaistetta tai ettei suhtautuisi kriittisesti asioihin, vaan itsensä ja muiden kanssa mahdollisimman sujuina elämistä. Itse olen mm. psykoterapian läpikäynyt ja koen olevani kohtuullisen perillä omista ongelmakohdistani - toivon ehkä tapaavani jonkun samanlaisen? Jonka kanssa voisi vapautuneesti, lempeästi ja leikkimielisestikin keskustella elämän ja olemisen eri ilmiöistä, kipeistäkin. Olla keskeneräinen, mutta myös vastuullinen. Aina ei tarvitse olla jokaista asiaa analysoimassa puhki, mutta jokin reflektoinnin minimi olisi hyvä olla olemassa.
Muutoin olen kiinnostunut taiteesta, musiikista, elokuvista, kirjallisuudesta, milloin mistäkin. Tykkään samoilla luonnossa ja yritän parhaani mukaan meditoida mahdollisimman paljon - en minään neuroosina, vaan läsnäolemisen taitoa kehittääkseni. Keskittymiskykyni on vaihteleva, mutta olisi kiva aloittaa vaikkapa yhteinen lukuprojekti, joka auttaisi motivoitumaan ongelmista huolimatta. Tai sitten voimme piirtää yhdessä, katsoa elokuvia, vaikka juoda pari kaljaakin (addiktioita en kuitenkaan elämääni toivo, ilmeni ne sitten missä muodossa hyvänsä). Tai tehdään mitä vain - ehdottaa saa. Paljon pystyy tekemään etänä yhdessä, ja näin epidemia-aikaan on tehtäväkin.
Pidän siis empaattisista ja vastavuoroisuuteen kykenevistä ihmisistä. Kunnioittava suhtautuminen ihmisiin ja eläimiin, niihin kummallisiinkin, ja älyllinen uteliaisuus on tervetullutta. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, en minäkään! Voit olla nainen tai mies tai mitä vain. Iälläkään ei niin merkitystä, kun muuten natsaa. Sinun ei tarvitse myöskään olla mistään läheltäni - yhteydenpitomme voi olla täysin etäpohjaista. Minulla on käytössäni sähköposti, Skype, Discord ja ihan perinteinen puhelu-/tekstariyhteys - tai …