Olen 31-vuotias nainen Espoosta. Asun avoliitossa miehen ja kissa-tyttären (…) kanssa. Haaveilen isommasta asunnosta, hirsiseinistä, saunasta ja pihasta sekä toisesta ja miksei kolmannestakin kissasta :D Teen töitä omassa yrityksessä kotoa käsin, joten päivistä puuttuu jo senkin puolesta sosiaalisuutta. Minulla on muutama ihana ystävä, jotka ovat kuitenkin lapsineen hyvin eri elämäntilanteessa ja kiireisiä. Koulut olen käynyt muissa maissa, joten koulukaveritkin ovat muualla Euroopassa.
WhatsApp-ystäviä siis on, mutta päivä päivältä kaihertaa enemmän se, ettei ole sellaista seuraa, jossa voisi spontaanisti tai suunnitellusti lähteä ulkoilemaan, museoon, kierrätyskeskukseen, keikoille, festareille, viinille tai bisselle, syömään, leffaan tai ihan vain hengailla kotona brunssin, illallisen, leffan, saunomisen tai vaikka hitto palapelin tekemisen merkeissä. Olisi ihan mahtavaa, jos olisi ystäviä, joiden kanssa voisi esimerkiksi vuokrata mökin jostain päin Suomea (tai lähteä omalle) jonain tyhjänä viikonloppuna. Eli toisin sanoen, olis kiva TEHDÄ ASIOITA ja luoda muistoja.
Huomaan itsekin muuttuneeni varsin mukavuudenhaluiseksi iän myötä, mutta vielä en oo valmis luovuttamaan. Vaikka koti-illat kissan kanssa The Wall Suomea katsoen onkin hävettävän ihania, on ilta- tai viikonloppuriennot ja oikein ILTAMEIKIN naamaan lätkäiseminen toisinaan just sitä mitä kaipaa!
Heteromies-seuraa en etsi, muita rajoittavia kriteereitä ei ole.
Ihmisenä olen ennakkoluuloton sekä erilaisia ihmisiä että uusia asioita kohtaan. Yritän tehdä joka päivä jonkun uuden jutun, joka piristää, opettaa tai stimuloi, oli se sitten uusi kävelyreitti tai uusi kahvila, ruoka, lehtiartikkeli uudesta aiheesta... Viime aikoina on kytenyt myös sellainen haave, että ilmoittautuisin lapsuuden haaveharrastuksiin, kuten tanssiin tai cheerleadingiin… Yksin vähän jänskättää mennä, kiinnostaako lähteä mukaan? Myös keskitason tenniskaveri olis kiva!
Puhun sujuvasti suomea, englantia ja espanjaa. Seuraavista …