Moi,
olen 20-vuotias, keväällä 21 täyttävä nuori Oulusta, eikä kauheasti ihmisiä ole elämässä mukana lähellä. Keskeytin lukion viime vuonna, enkä nyt opiskele mitään, mutta teen kuntouttavaa työtoimintaa. Olen tällainen ihminen, joka tarvitsisi sellaista tukevaa ja ymmärtävää ilmapiiriä vähän kypsemmästä seurasta. Virallisen puolen tukea arjessa on jonkin verran, mutta hyvähän se olisi olla ihmisiä vähän niiden ulkopuolellakin. Muista sellaisista, jotka ovat pitkään olleet vastaavanlaisessa tilanteessa tai omaavat samanlaisia hankaluuksia, en ole kokenut saavani sitä, mitä elämäni on vailla.
Elämässäni olleiden kovien aikojen myötä ihmiset elämässäni ovat jääneet hyvin vähäiseksi, eikä sellaista lähipiiriä ole jäänyt kunnolla mukaan. Ja neuropsykiatriset rajoitteet näkyvät vaikeuksina keskustelun ylläpidossa, ja siinä että minulle on itse vaikeaa lähestyä ihmisiä ja saada juttua aikaan, minkä vuoksi toiselta tulisi löytyä vähän juttelevampaa luonnetta, sekä todellista kiinnostusta tutustua, että minustakin vähän puhuvampi puoli jossain kohtaa ilmenisi, ja sellainen yleinen ihmisläheisyys on tietysti kanssani myös vain helpottava asia. Parhaiten tulenkin juttuun sellaisten kaikkien kaveri -tyyppisten ihmisten kanssa. Yhden toivomanlaiseni ihmisen olen saanut aiemmin tämän sivuston kautta elämääni, mutta hänellä on sellaisia asioita, joissa tarvitsisi enemmän tukea, olen vain yksin vähän huono sellaisessa.
Oma aikani kuluu tällä hetkellä tosiaan enimmäkseen kotona nettiä katsellessa ja pleikkaa pelatessa, lisäksi on pari erikoisempaakin kiinnostuksen kohdetta, joihin käytän aikaa jos niihin löytyy intoa. En ole itsekseni mikään aktiivinen ulkoilija, mutta seurassa vietän kyllä mielelläni aikaa ulkonakin. Päihteitä en käytä ollenkaan, eikä elämääni vaivaa mitkään kummemmat psyykkiset ongelmat kuin tietyt rajoittuneisuudet, ja se mitä yleiset olosuhteet hieman vaikuttavat.
En koe itse viestittelyä luontevimmaksi tavaksi tutustua, paremmin se siis voisi mielestäni …