Hei!
Haluaisin aloittaa kertomalla itsestäni ne parhaat puolet. Tehdä sellaisen ilmoituksen kuin lapsena teksti tv:n kirjeenvaihtopalstalle. Fakta on kuitenkin se, etten ole enää sellainen ihminen.
Pitkään uskottelin itselleni, että olen valinnut olla yksin. Että nautin yksin olemisesta. Nautinkin. Tiettyyn rajaan saakka. Olen kuitenkin havahtunut siihen, että monet päivät ovat tuskastuttavan äänettömiä. Kaipaan keskusteluja, seuraa kulttuuririentoihin, lasilliselle, telttaretkelle. Ihan vain olemaan. Arjen rutiinit puristavat ympärillä vaikkei niissä sinänsä mitään vikaa olekaan. Tarvitsen jotain muutakin. Okei, rehellisesti: on hetkittäin aivan tajuttoman syvältä olla näin eristäytynyt.
Minusta? Olen kolmekymppinen helsinkiläisnainen. Nautin hyvistä keskusteluista, videopelaamisesta, tv-sarjoista, musiikista ja ulkona liikkumisesta. Huumorini vaihtelee järjettömästä hihityskohtauksesta inhorealistiseen sarkasmiin. Välitän valtavalla sydämellä minulle tärkeistä ihmisistä, asioista ja arvoista. Poden kai jonkinlaista maailmanparannussyndroomaa. En kuitenkaan tuputa omia mielipiteitäni kukkaseppele päässä, koska tiedostan, etten todellakaan ole aina oikeassa. Toisinaan saatan olla enemmän väärässä. Kärsin kunnon milleniaalin tavoin omista psyykkisistä haasteistani, mutta ne ovat vain pieni osa minua. Terapeutti minulla jo on, mutta ystäviä ei.
Sinusta? Toivoisin, että olisit n. 20-40-vuotias ja mielellään sellaisen matkan päässä, että voisimme joskus tavata kasvotusten. Toki, mikäli olet ihan ässä tyyppi, voimme viestiä vaikka savumerkein. Sukupuolellasi ei ole minulle väliä, mutta kumppania en itselleni etsi - olen jo löytänyt parhaan. Meidän ei tarvitse olla kiinnostuneita samoista asioista, mutta samalla aaltopituudella olisi kiva surffailla. Mieluiten vastaan sellaiseen viestiin, jossa oikeasti kerrotaan itsestään enemmän kuin parilla rivillä.
Jos sait yhtään kiinni siitä, mitä olen kenties ajatellut tätä kirjoittaessani, laita viestiä. Voidaan jutella …