Tuttu tarina: aikuisena kaverit kadonneet elämästä ja uusien ystävyyssuhteiden luominen osoittautunut haastavaksi. Ja nyt vielä tämä maailmanlaajuinen kriisi niin helpoksi ei ole hommaa tehty!
Kaipailen elämään ihan valtavasti sellaista ystävää, jonka kanssa voisi jutella ihan kaikesta vakavasta tai kevyestä. Sellaista kenen kanssa ei tarvitsisi suodattaa omaa puhettaan ja voisi olla ihan oma itsensä. Tai jos tällainen syvä ystävyys on turhan paljon pyydetty niin viestittelykaverikin kelpaisi! Voisin sitten lähetellä huonoja meemejä päivän piristykseksi.
Varmaan pitäisi jotain kertoa itsestä tässä kohtaa. Olen introvertti, mutta turvallisessa seurassa käynnistyn nopeasti ja voin hypätä keskusteluissa piankin syvään päätyyn. Haaste on ystävyyden luomisessa ja ylläpitämisessä. Usein yhteydenpitäminen on hankalaa, jos se ei ole vastavuoroista tai jos saan olon, että tuo toinen ei viihdy mun seurassa. Kaverihommissa omat epävarmuudet nousee esiin, vaikkei siihen mitään syytä olisikaan.
Taidan kuulua lasi on puolityhjä -porukkaan, vaikka paljon iloa elämässä onkin. Nautin huonosta huumorista, käsillä tekemisestä, luonnossa haahuilusta, kaikesta zen-tilaan johtavasta hääräämisestä, hyvästä ruuasta, lautapeleistä, lukemisesta, raskaasta musiikista, tanssimisesta, urheilun seuraamisesta ja kaikesta kauniista. Baareilu ei juurikaan kiinnosta, mutta keikoille on jo ikävä. Tuntuu, että mulla on aikuisen kehossa teini-ikäisen nörtin ja eläkeläisen sielut.
Iällä tai sukupuolella ei ole merkitystä, jos vain kemiat kohtaa. Rehellisyyden nimissä sanon, että perhe vie suuren osan ajasta. Nyt kuitenkin alan kaipaamaan jo jotain muutakin ja jos tätä kautta löytyisi ihana uusi ystävä niin järjestäisin aikaa.