Olen 57-vuotias nainen, joka asustaa Seinäjoen seudulla kaivaten kaveria! Olen niin paljon yksin kotona omissa ympyröissäni, että tähän on tultu: esitän itselleni kieroja kysymyksiä, vastaan niihin huumorilla, ymmärrän vitsin, sitten nauran - ja olen harmissani, kun ei ole ketään toista kuulolla. Hukkaan menevät hyvät naurut. Tähän asti olen pärjännyt, vaikka tylsää onkin ollut. Mutta nyt alkaa ottaa päähän.
Kavereita on, mutta ne ovat joko a) toisella puolella maata tai ihan Ruotsissa asti, tai b) kiinni elämänkumppanissaan niin tiukasti, että heillä on kotiatuloaika. Etsin siis uusia kavereita, joilla kenties on hieman samanlainen tilanne? Olis kiva käydä joskus jossain, tai istua iltaa kaksin tai isommallakin kaveriporukalla - mutta ei ole ketään, joka innostuisi ja olisi valmis lähtemään mukaan?
Missä kävisimme? Kesätapahtumissa kuten Hämeenlinnan keskiaikafestareilla, Kaustisen musiikkijuhlilla, Juthbackan markkinoilla, vaikka missä! Kesäterasseilla, museoissa, luonnonvesissä uimassa, risteilyllä, autoretkillä, toistemme luona kylässä jos oikein kaveruus menee päähän? Voidaan puhua kirjoista, paikallishistoriasta, kädentaidoista, vanhoista taloista ja niiden korjaamisesta, rallista.. tai heittäytyä filosofisiksi ja pohtia syntyjä syviä. Musiikkikeikoilla voisimme käydä: kuuntelen mieluiten metallia, rockia ja folkia, mutta tosi laajalla skaalalla sujuu muunkinlaisen musiikin kuuntelu. Poikkeuksena humpat ja tangot. Kestän nekin, jos saan pari lasia viiniä ennen kuuloetäisyydelle saapumista. Lavatansseihin?.... jos on ihan pakko, niin sekin menee. Poikkeus kun vahvistaa säännön.
Toivon löytäväni ystävän, joka ei kanna maailman kaikkia murheita harteillaan, vaan näkee elämässä ilon aiheita. Toki ystävät jakavat myös murheet keskenään ja kunnioittavat toistensa vaihtuvia tilanteita, joiden vuoksi aina ei ehdi tai jaksa tavata. Se on elämää.
Kirjoittamalla lähtee tutustuminen alkuun, eikös vaan! Laita viestiä ja kerro, kuka olet!