Minkälaista loitsua pitäis manata että saisin luotua sen I:n kunnollisen
Ystävyyssuhteen.. Mitä tähän kirjoittaa niin että Joku tuntisi hienovaraista
hentoa resonointia eetterissään joka saisi tämän vastaamaan..
Voi tietenkin olla että elämäntilanteeni ei ole ollut nyt viime aikoina
otollisin ystävyyksille - liikaa tilapäisyyksiä eikä mitään pysyvyyttä ;
paitsi nimenomaan jumitusta & rämpimistä pitkin pohjamutia sitä
olematonta toivon kimallusta etsien..
Kuulostaako liiaksi epätoivoiselta ? No, jos se sitä onkin niin kirjoitampahan
Rehellisesti kaunistelematta,ilman korulauseita. Aina painotetaan olemaan
rehellinen oma itsensä... Mutta mitä jos nimenomaan rehellisyys ja oma itse
ovat niitä asioita jotka ajavat sen ainoankin ystävyyttä tarjoavan olennon
pakosalle..?
The world is a cold place ; the people living in it are so dull & shallow..
Ehkä olen vaan tylsistynyt tylsyyteen. Siihen ettei ole ketään tai mitään jota
odottaa saapuvaksi tai tapahtuvaksi. Ei siinä; sisäinen pieni introvertin sie-
luni taitaa riemuita siittä ettei ympärillä ole alituista hyörimistä & kaaosta,
Mutta taas toisaalta siellä syvällä keskimmäisenä on se pieni osa joka
toivoo löytävänsä jonkinlaisen kiintopisteen , ankkurin.. kohtalotoverin ?
En tietenkään halua olla kenellekkään elämäntarkoitus saatika että hän olisi
mun ; Mistään riippuvaisuussuhteista ei ystävyyksissä saa olla kysymys.
Haluan kokea yhteenkuuluvuutta jonkun kanssa, hauskuutta, naurua, iloa,
surua, ärtymystä, turhautuneisuutta, jännitystä, joutenoloa, extempore lähtöjä, pitkiä keskusteluja, peli-sessioita.. Mitä nyt ystävyyteen sisältyykään;
koko kirjo komeuksineen ja karseuksineen. Ystävyys, kuten itse elämäkään
ei aina ole -eikä sen tule ollakkaan - pelkkää paistetta ja ruusuja.. (Ruusuilla-
kin on varressa terävät piikit ja syksyisin sen marjat tuottavat ikävästi syyhyt
-täviä siemeniä).
En toivo keneltäkään virheettömyyttä koska itsekään en voi kyseistä …