Heippa vaan!
Kaipaan ystävää, ja kuuntelijaa. Minulla on kyllä kavereita, mutta harmittavan usein olen itse se kuuntelija. Se on ollut tähän asti ihan ok, mutta nyt en enää jaksa sitä yksipuolisuutta. Jos joku minua hetken kuuntelee, aletaan tarjota ratkaisuja, joihin en ole sillä hetkellä valmis. Joskus sitä haluaa vaan purkaa mieltään ja tulla kuulluksi. Ja sitten nauraa jollekin tyhmälle jutulle.
Mikäs minua sitten vaivaa?
- työuupumus ja masennus, univaikeudet
- 2. tyypin diabetes (vasta diagnosoitu, joten elämäntapahoito ois pop) ja sairaalloinen lihavuus
- krooniset kivut
- jotain muutakin on, mutta nämä mainitut ehkä selkeimmin liittyvät toisiinsa/hankaloittavat toistensa hoitoa
En tiedä mikä oli ensin ja mikä seurausta, mutta aikamoinen noidankehä tämä on. Silti synkimmästä kuopasta olen jo noussut ylös ja voimavaroja jonkun sortin kanssakäyntiin voisi olla.
Ensisijaisesti kirjoittelukaveria etsin, mutta jos loman jälkeen elämä hymyilee enemmän niin ehkäpä sitä voisi tavatakin, jos juttu luistaa. Mutten laskisi mitään sen varaan.
Olen tunnustava kristitty (lue: hihhuli) ja maailmankuvani on siis konservatiivinen ja suvaitsematon. Tykkään istuskella kahviloissa ja kuunnella rokkia (kristillistä). En käytä päihteitä. Jos lasket kahvin päihteeksi, muttet kannabista, niin ehkä me ei tulla juttuun. Olisi ihanaa taas jaksaa innostua museoista ja vaikka piknikeistä. On mulla huumonrintajuakin.
Olisi kiva, jos voit kertoa omista kokemuksistasi kroonisten sairauksien tai esimerkiksi uupumuksesta toipumisen suhteen. Tai huplattaa ihan joutavia. Elämä on aikamoista paskassa rämpimistä suurimmaksi osaksi, mutta... rämmitään yhdessä?