Jokseenkin aikuiseen ikään ehtinyt nainen kaipaa kivoja ja sopivia kavereita.
Odotan ensimmäistä lastani, mutta koen, että tuo asia määrittelee minua vain osittain. Samankaltainen elämäntilanne toki voi helpottaa tutustumista, mutta etsiskelyssä ei ole erityisesti ja pelkästään äitiseura, vaan ennen kaikkea ihan kokonaiset ystävät, joiden kanssa mätsäisi muillakin tasoilla. En siis todennäköisesti jaksa pelkkiä lapsijuttuja, kun elämä on paljon muutakin ja tuolla oman otsaluun takana kaikenlaista ajatusta vilistää.
Nuorena kaverustuminen oli kieltämättä jollakin tavalla helpompaa. Toisaalta harvaa asiaa pyytämättä saa, ja yrittänyttähän ei laiteta!
Tykkään lukemisesta, retkeilystä, isoista ja pienistä seikkailuista ja keittiössä puuhailusta, joitakin asioita mainitakseni. Pidän myös eläimistä. Olen kiinnostunut maailmasta ympärilläni ja vaikka mistä eri asioista, joista monet - myönnettäköön - lienevät useimpien mielestä ehkäpä hitusen kuivia. Olen kuitenkin lämmin, avarakatseinen, aito ja kiltti ihminen, ja sopivassa ympäristössä vallan erinomaista seuraa, vaikka jonkin verran introvertinkin vikaa minussa on. Arvostan hyviä keskusteluja, leikkimieltä & kykyä nauttia elämän tarjoamista onnen pipanoista.
Jos minulla olisi oma piha, haluaisin sinne ketokukkia, luumupuun ja raparperipusikon. Ja jos olisin auto, olisin mieluummin polkupyörä...
Jäin jokin aika sitten töistä kesälomille, ja tämä putki jatkuu perhevapaiden muodossa jonnekin ensi vuoteen. Lapsen pitäisi syntyä syksyllä, joten itselläni olisi nyt kelpo aikaa vaikka mihin, kuten kahville, torille, hupaisan hitaalle taaperruskävelylle, museoon, kirppiksille, lautapelaamaan tahi mihin tahansa muuhun tekemiseen, joka olisi mukava tapa aloittaa tutustuminen. Ja vaikka olosuhteet lähitulevaisuudessa muotoutuvat uudelleen, ilmoitus ei ainakaan tällä haavaa ihan heti vanhene. Myöhemminkin siis saa yhteyttä ottaa, jos tämä teksti sopivasti osuu.