Moi
Onpas korkea kynnys kirjottaa tällaselle palstalle!
Oon 35-vuotias nainen ja tällä hetkellä keski-suomalainen. Oon muuttanut tänne muualta ajat sitten ja täällä mua pidättelee tällä hetkellä vaan työ. Koen tälleen keski-ikää lähestyvänä vapaaehtoisesti lapsettomana sinkkuna aika vaikeaksi tavata uusia ihmisiä (etenkin vain kaverimielessä). En käytä alkoholiakaan, joten ei baarihommatkaan hirveästi nappaile :D
Mä viihdyn tosi hyvin yksin ja harrastan niinkin jännittäviä asioita kuin lukemista (kaikkee mahdollisimman eskapistista, sci-fiä, fantasiaa, kauhua, rakkausromaaneja jne), musiikin kuuntelua, kävelylenkkejä ja ristipistelyä tv-sarjojen, leffojen ja lätkän (lähinnä änäri) äärellä. Vaikka viihdyn hyvin yksin, kaipaan kuitenkin usein kontakteja muihin ihmisiin, ihan vaan ajatusten vaihtamisen ja muun muodossa. Tai sit vaikka ihan vaan meemien lähettelyn, sellasta matalan kynnyksen viestittelyä. En kauheasti tykkää väenpaljouksista, joten hirveän herkästi en lähde esim. messuille tai muihin yleisötapahtumiin, mutta pienemmässä mittakaavassa olis toki joskus kiva lähteä kotoakin.
Tykkään keskustella paljon ja jaan itsestäni aika varauksetta asioita, joita muut pitää helposti liian yksityisinä. Tykkään parantaa maailmaa ja pohdiskella, mutta samalla tykkään myös huonosta huumorista ja ylipäätään läpän heitosta. Musta saa kasvotusten ensivaikutelman perusteella helposti tosi nihkeen kuvan, koska jännitän niin paljon uusia tilanteita ja meen lukkoon vieraiden ihmisten kanssa. Töissä tää on helpompaa koska teen töitä kotona, ja ihmisten kanssa on helpompaa jutella virtuaalisesti ilman että oma naama näkyy. Yks iso ongelma tän sosiaalisen kädettömyyden taustalla onkin erittäin huono itsetunto (jota ei auta kahden etätyövuoden jälkeinen muutos metsänpeikoksi :'D).
Ja lisätään nyt vielä, että sijainnilla, iällä, sukupuolella, suuntautumisilla jne. oo mulle väliä. Arvoilta oon enempi vasempaan kallellani, enkä etsi parisuhdetta :)