Kaikkea pitää kokeilla, on vanha ja kulunut klisee, mutta se tässä ensimmäisenä tuli mieleen, kun rohkeutta tämän elämäni ensimmäisen kaverin etsintä ilmoituksen tekemiseen kaivoin. Olen 43-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta, jonka lapset ovat jo vähintään teini-iässä, parisuhdekin löytyy, työpaikka on ja koirakin. Ystäviäkin jokunen, mutta elämäntilanteista riippuen, ei heillä ole aikaa ehkä niin paljon kuin itsellä. Liian usein on siis hetkiä, kun mieluummin juttelisi, tai teksi jotakin jonkun kanssa, kuin keskittyisi pyörittelemään omia ajatuksiaan tai puuhastelisi yksinään. Olen ehkä hiukan hitaasti lämpiävä ja alkuun ujohko tarkkailija, jonka vuoksi spontaani tutustuminen harrastuksissa yms. on hankalaakin. Mutta kun minuun tutustuu, löytää huonolla ja kuivallakin huumorilla varustetun moneen menoon, taikka keskusteluun valmiin, ehkäpä lapsenmielisen ja yllytyshullunkin, kuitenkin syvällisiä keskusteluja arvostavan ihmisen. Sinä saat olla nainen tai mies, jos vain minkäänlaista mielenkiintoa, taikka sielunkumppanuutta koit, niin ota ihmeessä yhteyttä. Ei siinä kumpikaan ainakaan mitään häviä.