Aina välillä kohtaa ihmisen, jonka kanssa on luontevaa olla, viettää aikaa yhdessä, jakaa kokemuksia, tunnelmia ja ajatuksia. Ihmisen, jonka kanssa voi jatkaa juttua pitemmänkin ajan jälkeen siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tietäen, että toisen tavoittaa tarvittaessa. Jolle voi antaa myös omasta ajastaan ja ajatuksistaan, silloin kun hän ottaa yhteyttä ja jakaa omasta elämästään kokemaansa ja tuntemaansa.
Toki sitä toivoo vielä joskus löytävänsä elämää suuremman ihmissuhteen loppuelämälle. Fyysistäkään läheisyyttä en kavahda silloin, kun se molemmille luontevalta tuntuu omasta halustaan. Koronan keskellä jaetun henkisen läheisyyden kokemuksen tarve entisestään korostuu. Välimatka on ylitettävissä, toki kasvotusten kohtaaminen ja yhdessä aidosti vietetty aika vain kertoo, miten toistensa seurassa viihtyy ja käyvätkö ajatukset yksiin.
Keskustelut, avoimuus, ajatusten, tuntemusten ja koetun jakaminen. Kaikkea ei aina tarvitsekaan sanoittaa, vaikka vain kertoen voi saada aavistuksen toisen tuntemuksista ja ajatuksista.
Aidot kohtaamiset ihmisenä ihmiselle omin yhteystiedoin ja omalla nimellä. Anonyymistä viestittelystä tai kirjoittelusta ylipäätään en jaksa innostua, läheiseksi kokemiani kirjeystäviä minulla on jo vuosien varrelta. Hienointa olisi saada merkityksellinen henkilö, jonka kanssa voi jakaa arkea kaiken muun tohinan keskellä vaikka silloin tällöin. Kulttuuri eri muodoissaan, teatteri, taide, kirjallisuus, elokuvat, liikunta, luonto jne. ovat asioita, joista mieluusti jakaa kokemuksia.
Itse intoudun uusista ihmisistä. Elämänkokemus ja elämäntilanne, persoona ja luonne voivat olla hyvinkin erilaisia. Joistakin ihmisistä vaan saa kokemuksen, että he jakavat elämänmyönteisyydellään valoa ja voimia, vaikka itse välillä huomaisikin jämähtäneensä ajatustensa harmauteen. Usko ja luottamus tulevaan, kyky elää joka solullaan elämän eri vaiheissa, joillakin vain on se taito. Hymyn ja kyvyn nauttia elämästä haasteineen kuulee myös äänestä. Kyky olla läsnä ja täyttää …